Päivänsäde
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Erakko |
Taas uusi paikka. Ja uusi kissa. Keijukainen ei tykännyt hänestä, panin sen merkille. Kyyhötin Menninkäisen vieressä ja pyörittelin päätäni katsellessani ympärilleni isossa tilassa, johon olimme tulleet.
”Minulla on nälkä”, Menninkäinen miukaisi ja tuuppasi kuonollaan Leopardin mahaa. Minullakin oli nälkä, joten aloin myös tuuppia naaraasta maidon toivossa.
”Malttakaahan hetki, pienet, niin etsitään rauhallinen paikka”, Leopardi toppuutteli ja nuolaisi meitä kumpaakin päälaelle. Katsoin vaaleanruskeaa kissaa malttamattomana. Tahdoin ruokaa nyt enkä myöhemmin.
”Mäihä, auttaisitko minua siirtämään pennut?” Naaras kääntyi valkoista kollia kohti, jonka keltaiset silmät kääntyivät meihin päin. Mäihällä oli pitkät jalat ja hän aiheutti Keijukaisessa usein ärsyyntymisen tunteita. Senkin oli pistänyt tarkkaan muistiin.
”Tottahan toki.” Mäihä kurkotti nappaamaan minua niskasta. Inhosin kannettavana olemista enemmän kuin mitään, ja aloin pitää sihisevää ääntä osoittaakseni mieltä. Mäihä naurahti. ”Sinustahan lähtee ääntä. Mokomakin käärme.”
Leopardi asettui makaamaan pehmeän kasan päälle edelleen Menninkäistä hampaissaan roikottaen. Mäihä laski minut kasan päälle Leopardin viereen, ja minä ryömin lähemmäksi naaraan vatsaa. Tunnustelin ensin kuonollani, ennen kuin tartuin kiinni nisästä ja aloin juoda. Menninkäinen vieressäni rupesi syömään myös.
Kun olin kylläinen, irrottauduin Leopardin vatsasta ja katselin uudemman kerran ympärilleni. Minua kiinnosti tämä uusi paikka. Tähän mennessä olimme olleet jatkuvassa liikkeessä. Mietin, milloin lähtisimme uudestaan liikkeelle. Olisiko se myöhemmin tänään vaiko huomenna? En tiennyt, joten halusin ensin vähän tutkia tätä paikkaa.
Kierähdin alas kasan päältä. Kolautin leukani lattiaan ja päästin kimeän vinkaisun. Leopardi kohotti päätään huolestuneena paikaltaan.
”Olehan varovainen, Päivänsäde.”
Olin liian keskittynyt pääsemään pystyyn vastatakseni naaraalle. Vaistomaisesti vedin tassujani sisään päin ja yritin kohottaa yläruumistani ylöspäin. Se oli vaikeaa, sillä pääni tuntui kamalan painavalta, enkä pystynyt kunnolla hallitsemaan sen huojuvaa liikehdintää.
Hitaasti mutta varmasti onnistuin nousemaan neljälle jalalle. Takajalkani olivat hieman koukussa, eivätkä niin suorat kuin olisin toivonut niiden olevan, mutta tällä kertaa en antanut sen häiritä. Siirsin toista etutassuani eteenpäin ja olin saman tien kaatumassa kuonolleni. Toistin saman haperoivan liikkeen muutaman kerran, kunnes minua alkoi väsyttää.
Oli hirvittävän raskasta kannatella koko ruumiin painoa ainoastaan neljän tynkäjalan avulla. Jos minulla olisi ollut yhtä pitkät jalat kuin Mäihällä, olisin varmasti osannut jo seistä.
//Kujakissayhteisön jäsenet?
//331 sanaa
