Päivänsäde
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Erakko |
Tuskan aallot levisivät takaraivoani pitkin Haavetassun kynsien iskiessä siihen. Horjahdin ja olin vähällä kaatua, mutta häkin kylmä verkkoseinä otti minut vastaan.
”Pysy kaukana minusta!” kuulin Haavetassun ärähtävän minulle. Käännyin katsomaan kollia karvat pystyssä, valmiina antamaan takaisin samalla mitalla, mutta kun näin tämän kyyristyneenä häkin nurkkaan kalansa kanssa, jokin sai minut epäröimään. Laskin käpäläni ja päätin keskittyä vain pystyssä pysymiseen. Sitä paitsi riiteleminen kuluttaisi turhaan energiaa, jota me todella tarvitsisimme, mikäli mielimme paeta kaksijalalta.
”Kuule, ei tämä minullekaan ole mikään mieluisin paikka ja aika olla, mutta jos haluamme päästä pois, meidän on työskenneltävä yhdessä”, puhuin niin rauhallisella äänellä kuin vain osasin tilanteestamme huolimatta. Haavetassu ei näyttänyt vakuuttuneelta, mutta hän ei ruvennut – yllättävää kylläkin – inttelemään asiasta kanssani.
Ennen kuin ehdin sanoa enempää, häkki heilahti niin, että olin jälleen vähällä lentää Haavetassun päälle, mutta tällä kertaa onnistuin tarraamaan kiinni verkosta ja välttämään yhteentörmäyksen. Pimeys yllämme pysyi yhä kaiken sisäänsä sulkevana, mutta pystyin tuntemaan, ettei kaksijalka enää liikuttanut meitä. Kuului pauketta ja kolinaa, kunnes ympärillämme hyrähti käyntiin tasainen murina, joka kuulosti melkein kehräykseltä. Samassa tajusin, mistä ääni lähti: olimme hirviön sisässä!
Katsahdin Haavetassuun voimatta peitellä pelkoani. En ollut varma, oliko kolli itse osannut päätellä, mihin olimme joutuneet, mutta hänen kauhusta jäykät kasvonsa kuvastivat omiani. Hirviön avulla kaksijalka voisi kuljettaa meidät vaikka kuinka kauas, eivätkä Keijukainen ja muut ikinä tavoittaisi meitä.
”Anna tämän olla pahaa unta…” mutisin hädin tuskin kuuluvalla äänellä, painautuen lähemmäksi häkin pohjaa tuntiessani hirviöni nytkähtävän liikkeelle.
//234 sanaa
//Kharon?
