Päivänsäde
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Erakko |
Päivät kuluivat, ja huomasin osaavani uusia asioita lähes joka päivä. Jalkani olivat vahvistuneet jo sen verran, että saatoin kävellä ympäriinsä pidempiäkin aikoja väsymättä. Menninkäinen kehittyi samaa tahtia kanssani, ja meillä oli aina hurjan hauskaa, kun keksimme kaiken aikaa villejä ideoita toteutettavaksi. Leopardi tosin ei tuntunut arvostan tempauksiamme ja olikin usein kieltämässä meiltä hauskanpidon. Naaras osasi olla todellinen ilonpilaaja, jos sille päälle sattui.
Tongimme kaksijalkojen vanhoja roinia. Kasasta löytyi vaikka mitä mielenkiintoista – jopa kuollut rotta! Leopardi kuitenkin kielsi meitä koskemasta siihen ja komensi Arven kiikuttamaan sen pihalle. Se kyllä näytti ja haisi vähän eltaantuneelta, mutta minä olisin silti mielelläni tutkiskellut sitä tarkemmin.
”Mikähän tämä on?” Menninkäinen työnsi päänsä sisään metalliseen purnukkaan, joka oli osittain päässyt ruostumaan. Kolli veti kuitenkin hyvin pian päänsä ulos, naamallaan ilme, joka kertoi enemmän kuin tuhat sanaa. ”Haista sinäkin”, tämä kehotti, yrittäen pakottaa itsensä hymyilemään viattomasti, vaikka hänen huijauksensa paistoi kirkkaasti ulospäin. Olin kuitenkin liian utelias ollakseni tekemättä kollin kehotuksen mukaisesti.
Toisin kuin laikullinen ystäväni, hivutin vain vähän kuonoani lähemmäksi purnukan suuaukkoa, enkä tunkenut koko päätäni sisään. Kamala löyhkä porautui nenääni ja sai minut melkein yökkäämään. Vedin pääni taaksepäin ja katsahdin Menninkäiseen pahoinvoivana.
”Tosi ällöä”, inahdin. ”Mitähän ne ovat säilyttäneet tuossa?”
”En tiedä, varmaan jotain raatoa”, Menninkäinen tuumasi ja potkaisi purnukan kauemmaksi. Molempien yllätykseksi siitä kuului uudenlainen kiehtova ääni, joka sai kiinnostuksemme heräämään uudelleen.
Katsoimme toisiamme innostuneina. Emme kuitenkaan ehtineet kommentoida tapahtunutta mitenkään, kun Mäihä yhtäkkiä asteli luoksemme. Valkoinen kissa katsoi meitä hiljaa. Vastasimme siihen läpitunkevalla tuijotuksella. Mitä tuokin halusi?
”Menkää tiputtamaan katolta niin kuuluu vielä kovempi ääni”, erakko totesi muina kissoina lapojaan kohauttaen ja lähti sitten pois. Katsoimme taas toisiimme Menninkäisen kanssa, tällä kertaa kulmat kurtussa. Valkoinen oli oikeassa. Jos tiputtaisimme purnukan katolta, siitä kuuluisi takuulla isompi ja mielenkiintoisempi ääni!
”Miten pääsemme katolle?” Menninkäinen kysyi ajatukseni lukien. Katsoin häneen pohtivana. Kipitin sitten kiireesti Mäihän perään, ennen kuin tämä ehti karata minnekään.
”Mitä kautta me päästään katolle?” tivasin kaartaessani hänen tielleen.
//Mäihä?
//314 sanaa
