Päivänsäde
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Erakko |
Kun Haavetassu ehdotti jälleen metsän puolelle palaamista, en voinut muuta kuin irvistää vastentahtoisesti. Kollilla oli piikittelevästä sävystään huolimatta järkevä pointti ehdotuksessaan, vaikka sen myöntäminen olikin vaikeaa. Entisen klaanikissan puheista saamani käsityksen mukaan Eloklaani sijaitsi kirjaimellisesti keskellä ei-mitään, emmekä mitenkään pääsisi hiipimään heidän kimppuunsa ainoastaan ukkospolkuihin turvautuen. Jos asia todella oli niin, se tulisi tarkoittamaan kaikkien muidenkin kujakissayhteisössä asuvien kissojen kannalta sitä, että heidän olisi alettava harjoittelemaan metsässä liikkumista ja siellä selviytymistä, tai muuten vallankaappausyrityksestämme päätyisi vesiperään.
”Ihan sama”, myönnyin lopulta ajatukselle ja marssin kollin ohi, aikomuksenani palata takaisin metsän vehreälle kannakselle. Tällä kertaa se ei kuitenkaan tuntunut enää niin kauhean kamalalta kuin parilla ensimmäisellä käynnillä. Luonnon äänissä oli jotain rauhoittavaa, ja ne auttoivat minua ajattelemaan.
Haavetassu tuli kävelemään rinnalleni. Osoittaakseni olevani johdossa tällä kertaa, kiristin tahtiani päästäkseni pari askelta häntä edemmäs. Kuulin kollin tuhahtavan takanani, mutta sen sijaan, että olisi nauttinut hetkellisestä dominoivasta asemastani, palasinkin takaisin hänen vierelleen.
”Millainen perheesi oli?” kysyin jonkin ajan kuluttua, kun aurinko oli jo painunut mailleen ja hämärän huntu oli laskeutunut metsän ylle. Tällä kertaa mielessäni ei ollut mitään juonta tai metkua, joita olisin jatkossa voinut hyödyntää suunnitelmien edistämiseksi, vaan minua kiinnosti vain jutella jonkun kanssa ihan tavallisista asioista. En ollut tehnyt sellaista pitkään aikaan.
//Kharon?
//200 sanaa
