Päivänsäde
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Erakko | Kujakissayhteisö
Autettuani Leopardia tämän ongelman kanssa palasin takaisin yläkertaan, minkä jälkeen ryhdyin turkinpesulle. Ei kuitenkaan mennyt kauaa, kun kuulin jonkun liikkuvan jälleen portaikossa. Käännähdin katsomaan portaiden suuntaan hiukan närkästyneenä, mutta ilmeeni vaihtui iloisemmaksi, kun huomasin tulijan olevan Keijukainen. Tervehdin kasvattiemoani, joka tervehti takaisin.
”Miten harjoitukset menivät? Joko olet pian valmis suorittamaan tehtäväsi?” Keijukainen meni suoraan asiaan, eikä suotta kierrellyt kysymyksissään. Tiesin, että kasvattajani alkoi käydä kärsimättömäksi, sillä koko hänen elämäntehtävänsä oli kiinni minun onnistumisestani. En saanut tuottaa hänelle pettymystä.
”Ne menivät aika samaan tapaan kuin yleensä”, vastasin häntääni heilauttaen ja vaihdoin parempaan asentoon. ”Kharonin mukaan meillä on vielä paljon opittavaa, mutta emme me ilmeisesti niin toivottomia ole kuin voisi luulla”, vitsailin, mutta Keijukaisen turhautuneesta ilmeestä tajusin vaieta. Naaras ei vaikuttanut olevan tänään mitenkään erityisen hyvällä päällä, enkä ainakaan tahtonut aiheuttaa hänelle lisää harmaita karvoja.
”Mutta Kharon nyt muutenkin on sellainen pilkunviilaaja ja ilonpilaaja”, jatkoin pehmitellen aikaisempaa kommenttiani. ”Minusta me kävisimme Menninkäisen kanssa jo aivan vallan mainiosti metsäkissoista. Olemme molemmat harjoitelleet ahkerasti, ja osaamme jo monia taisteluliikkeitä. On enää vain ajan kysymys, milloin voimme aloittaa lähtövalmistelut.”
Toivoin hyvien uutisten keventävän edes hiukan Keijukaisen kantamaa lastia. Halusin olla hänelle avuksi niin paljon kuin mahdollista, ja sen tein käymällä harjoituksissa ahkerasti ja tulemalla kerta toisensa jälkeen aina vain paremmaksi ja paremmaksi kaikissa niissä asioissa, joiden osaamista minulta vaadittiin
//Keiju?
