Päivänsäde
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Erakko |
Minua kadutti jo, että olin tuntenut kollia kohtaan minkäänlaista sääliä aiemmin: hän oli aivan kamala. Heti kun näytin vähänkään haavoittuvaista puoltani, hän paljasti kyntensä ja sivalsi ylpeyttäni. Kun Haavetassu otti puheeksi kasvattajani ja näiden opetukset, olin jo aikeissa syöksyä tuon kaulaan kiinni. Kuitenkin heidän mainitsemisensa sai rattaat raksuttamaan päässäni.
”Itse asiassa kyllä he opettivat jotakin”, sanoin puoleksi itselleni, puoleksi en kellekään. Saatoin tuntea Haavetassun tuijottavan itseäni siirtyessäni häkin oletetun oven luokse. Nousin sitä vasten ja yritin puskea sitä auki kaikilla voimillani, mutta mitään ei tapahtunut. Turhautuneena yritin uudestaan – ei mitään.
”Siinäkö on kaikki, mitä he sinulle opettivat?” kuulin Haavetassun ivallisen naukaisun takaani. Ellen olisi ollut niin keskittynyt pakokeinon löytämiseen, olisin antanut kollin kuulla kunniansa. Toisaalta voisin yhtä hyvin jättää hänet tänne ja sanoa muille, että kaksijalka oli vienyt hänet mukanaan eikä mitään ollut tehtävissä. Virnistelin ajatukselleni itsekseni.
Aikaa kului ja hirviö juoksi yhä vain. Mietin, väsyisiköhän se ikinä. Ehkä se ei koskaan pysähtyisi ja me olisimme jumissa täällä, kunnes kuolisimme ennen pitkää nälkään tai janoon.
Olin edelleen häkin oven kimpussa. Väsymys ja stressi sumensivat ajatukseni, mutta en aikonut antaa periksi. Mikä vain oli parempi kuin avuton toimettomuus.
Istuin selkä Haavetassuun päin. Ajatus hänen ärsyttävän naamansa näkemisestä sai minut vain entistä turhautuneemmaksi. Tartuin tassullani verkosta, josta käpäläni juuri ja juuri olisi mahtunut läpi. Päätin kokeeksi nostaa sitä ylöspäin, sillä kaikkea muuta olin jo kokeillut. Yllätyksekseni se kuitenkin liikahti. Asetin toisenkin tassun verkolle ja nostin ylöspäin: ovi liikkui vaivalloisesti ylöspäin, mutta se liikkui.
Riemu jäi lyhyeksi: tunsin hirviön hidastavan vauhtia. Minne se oli aikonutkaan meidät viedä, taisimme olimme perillä. Käännyin Haavetassun puoleen hätääntyneenä. Jos emme saisi ovea auki, ennen kuin kaksijalka tulisi, pakeneminen ei välttämättä onnistuisi.
”Tule auttamaan minua nostamaan tämä ylös!” käskin kollia tiukasti, jättämättä tuolle varaa kyseenalaistaa tilanteen vakavuutta. Mikäli tuo hölmö klaanikissa ei rupeaisi nyt yhteistyöhön kanssani, minä tappaisin hänet.
//Kharon?
//301 sanaa
