Päivänsäde
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön pesä
Kakarat olivat ylittäneet odotukseni – jotka totta puhuen eivät olleet olleet kovin korkealla alun alkaen – suoriutumalla ikkunalle ilman suurempaa sähellystä. Jopa yksisilmäinen Mirri oli loikkinut matkan oikein mallikkaasti näkörajoitteestaan huolimatta. Hyvä niin. Jos kaksikko olisi paljastunut täysin toivottomiksi tapauksiksi jo ensi hännänmitoilla, heidän raahaamisensa tänne asti olisi ollut silkkaa ajanhukkaa. Halusin joukkoihini osaavia kissoja, joista voisi olla Yhteisölle oikeasti hyötyä, en mitään kyvyttömiä surkimuksia, joiden ainoa tehtävä tässä todellisuudessa oli olla vain muiden tiellä.
“Hienosti suoriuduttu”, kehräsin nuoremmille naaraille ehtiessäni näiden vierelle ikkunalaudalle. Kumpikin katseli minua epäluuloinen kiilto silmissään. Heidän pelkotuoksunsa leijaili laimeana ilmassa, vaikka pennut yrittivät selvästi leikkiä rohkeampaa kuin olivati.
Pidin pelokkaista kissoista. Heitä oli helpompi ohjailla kuin itseään täynnä olevia luupäitä, jotka luulivat olevansa voittamattomia. Yleensä jälkimmäiset päätyivät nopeasti mullan alle ryhtyessään typeryyttään koettelemaan onneaan kanssani. Olisin helposti voinut kieputtaa uudet tulokkaat pikkuvarpaani ympärille kovistelemalla ja uhkailemalla, mutta sillä tavoin ei luotu kestäviä suhteita. Kenties näistä kahdesta saisin itselleni kivan pienen projektin. Mikäli lopputulos olisi tyydyttävä, voisin harkita väkivallalla uhkailemisen vähentämistä uusia jäseniä rekrytoidessa. Jos taas ei, niin, noh… vanhat tavat kunniaan!
Luikahdin särkyneen lasin raosta sisälle pesään. Loikkasin alas lattialle ja jäin odottamaan, että Mirri ja Roihu työntyivät perässäni. Kaksikko katseli ympärilleen kissojen täyttämässä tilassa silmät suurina ja toisiaan vasten painautuneina. He näyttivät ihan eksyneiltä pöllönpoikasilta.
Arpi huomasi meidät ensimmäisenä. Käskin häntä hakemaan meille syömistä ruokakasasta ja tuomaan sen yläkertaan. Halusin keskustella naaraiden kanssa kaikessa rauhassa, päästä paremmin heidän päidensä sisään.
“Tulkaa, teillä on varmasti jo kaamea nälkä”, kutsuin nuorempia kissoja hännälläni tulemaan perässäni. Tassutin lattian poikki portaikon juurelle ja lähdin loikkimaan ylöspäin. Pian kuulin askelmilta jäljestäni vaimeita tömähdyksiä; naaraat ottivat mallia esimerkistäni.
“Tämä tässä on minun valtaistuinhuoneeni”, esittelin alakertaa huomattavasti pienempää tilaa ylpeänä vierailleni. “Mitä pidätte siitä?”
//Mirri?
KP-boosti käytössä
