Päivänsäde
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön kaksijalkala
Lyra taisteli koiraa vastaan mainittavan hyvin, vaikkakin hänen tyylistään huokui vielä kokemattomuus. Ehkä juuri kokemuksen puute oli saanut naaraan huomion herpaantumaan sen verran, että koira oli päässyt puraisemaan tätä takajalasta. Vamma ei kuitenkaan vaikuttanut vakavalta, sillä ainakin toistaiseksi tyttäreni pystyi seisomaan omin avuin ja palasi takaisin taisteluun.
”Päivänsäde, varo!” Lyra huudahti minulle koiran lähtiessä ryntäämään minua kohti. En ollut ollut lainkaan huolissani omasta tilanteestani, ennen kuin jostain ihmeen syystä taakseni tullut Menninkäinen sai minut melkein kompuroimaan.
”Pois tieltä, taliaivo!” sähähdin laikkuturkkiselle kollille samalla kun itse kierähdin sivuun koiran leukojen tieltä. Mittani oli tullut täyteen – tämä typerä hurtta saisi nyt luvan läksiä matkoihinsa.
Loikkasin koiran niskaan ja vedin itseni kynsilläni lähemmäksi sen päätä, josta yletyin kynsimään sitä silmiin. Se oli ilmeisesti jo kovia kokeneelle koiraraasulle liikaa, ja se ulvaisi ja ravisteli minut pois kimpustaan, minkä jälkeen se paineli matkoihinsa häntä koipien välissä.
Koiran kadottua näköpiiristä katsahdin ympärilleni kerääntyneisiin kujakissoihin. Kukaan ei näyttänyt ottaneen pahasti osumaa Lyraa lukuun ottamatta. Hänen takajalassaan oli häijyn näköiset hampaanjäljet, joista näkyi vuotavan verta. Tukahdutin huokauksen – tuossa kunnossa naaras ei voisi ainakaan osallistua partioon.
”Hoitakaa partio loppuun”, osoitin käskyni Silverille, Menninkäiselle ja Nefirille. Kolmikko ei väittänyt vastaan, joten käänsin huomioni takaisin Lyraan. ”Me palaamme takaisin pesälle, jotta tuo jalkasi saadaan hoidettua.”
Purema saattaisi tulehtua, ja silloin meillä olisi isompi ongelma. Koin järkeväksi lähteä naaraan mukaan, sillä haavoittuneena ja yksin hän olisi ollut helppo kohde muille irtokoirille sekä kaksijaloille. Lisäksi tällä tavoin saisin tilaisuuden puhua hänen kanssaan ihan kahden kesken.
”Taistelit aika hyvin”, kehaisin naarasta ohimennen, kun olimme jo kääntyneet takaisin tulosuuntaan ja lähteneet tassuttamaan kohti Yhteisön kotipaikkaa. ”Olet varsin ketterä, mutta huomaan, että nojaudut vielä pitkälti tuurin varaan hyökkäyksissäsi etkä niinkään mihinkään tiettyyn tekniikkaan. Se on ihan normaalia ja paranee ajan ja harjoituksen kanssa.” Vilkaisin sivusilmällä Lyran suuntaan, ja kasvoillani käväisi hymyntapainen.
//Lyra?
KP-boosti käytössä
