Päivänsäde
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön kaksijalkala
Roskien seassa näkyvä liikahdus kiinnitti huomioni. En jäänyt aikailemaan, vaan pudottauduin siltä seisomalta vaanimisasentoon, koukistin takajalkojani ja loikkasin ketterästi roskia kohti. Mielihyvä levisi aaltoina kehoani pitkin, kun tunsin rotan jääneen loukkuun kynsiini. Se rääkyi ja vikisi kauhuissaan ja yritti näykkiä minua terävillä talttamaisilla hampaillaan, mutta minä olin nopeampi ja upotin purukalustoni sen niskaan. Haaskaeläin valahti veltoksi tassujeni juureen.
“Hyvin napattu!” Kuulin tyttäreni Lyran kevyen tassutuksen, kun tämä tuli vierelleni katsomaan saamaani saalista. “Tuolla rotalla ei ollut mitään mahdollisuuksia!” naaras jatkoi ylistämistä.
Minun olisi tehnyt mieli muljauttaa silmiäni, mutta en jostain syystä tehnyt sitä. Olin pyytänyt Lyran kanssani kävelylle vapaasta tahdostani. Viime aikoina olin viettänyt niin paljon aikaa omissa oloissani, että olin alkanut kaivata seuraa. Ja jostain syystä Lyra oli tullut ensimmäisenä mieleeni, kun olin miettinyt, ketä kysyisin kanssani partioimaan.
“Jos saat tilaisuuden”, nau’uin hitaasti ja lipaisin verta suupielistäni, “älä heitä sitä hukkaan. Muuten joku muu vie sen.”
Tutkailin tytärtäni katseellani antamatta ilmeeni paljastaa ajatuksiani. Naaras ei näyttänyt yhtään minulta. Hänellä oli pitkä, valkoinen turkki ja eriparisilmät. Ei hän yhtä paljon muistuttanut petturi-isäänsä kuin kelvoton poikani Cosmos, mutta tarpeeksi paljon, että se riitti herättämään kipeitä muistoja niiltä ajoilta, kun kaikki oli ollut vielä hyvin. Olin aivan varma, että Lyrakin pettäisi minut vielä joku päivä, aivan kuten isänsä ja veljensäkin. Silti jostain syystä minusta kuitenkin tuntui, että naaras oli tällä hetkellä ainoa perhe, mikä minulla oli jäljellä.
“Pidä silmät ja korvat auki”, sanoin hetken kuluttua Lyralle, ennen kuin kumarruin noukkimaan rotan maasta. Karvojen tukahduttamalla äänellä jatkoin: “Koskaan ei voi tietää, milloin tilaisuus on käpäliesi ulottuvilla.”
Sen jälkeen heilautin hänelle häntääni merkiksi jatkaa matkaa ja lähdin tassuttamaan kujan poikki rotan ruhoa hampaissani roikottaen.
KP-boosti käytössä
