Päivänsäde
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Erakko |
Kiihtyneenä Haavetassu pysähtyi ja kääntyi katsomaan minua erivärisillä silmillään. Niissä näkyi sanoinkuvailematonta murhetta, katkeruutta ja menetyksen tuskaa – sellaisia tunteita, jotka tuntui vieraalta nähdä juuri kyseisen kollin ilmaisemana. Kuva, jonka olin saanut Haavetassusta sinä aikana, kun tämä oli ollut kujakissayhteisössä, oli kaiken sen vastakohta. Tunsin aitoa myötätuntoa häntä kohtaan, ja koin viimein ymmärtäneeni syyn sille, miksi hän oli kaiken aikaa niin pahalla päällä ja näki Mesitähden vihollisena, joka piti kukistaa. Minäkin vihasin Mesitähteä, mutta vihani ei ollut aivan yhtä konkreettista kuin Haavetassun, joka oli oikeasti elänyt kollin alaisuudessa ja joutunut kärsimään tuon osaamattomuudesta johtajana.
Epäröin hieman laskiessani häntäni tyynnyttelevästi Haavetassun selän päälle. Hengitystä pidättäen odotin hänen suuttuvan ja käskevän minua ottamaan sen pois, mutta kolli ei sanonut mitään.
”Olen pahoillani, että jouduit kokemaan tuon kaiken. Ja olen todella pahoillani perheesi puolesta. Oikeasti. Se, että hän päästi teidät noin vain menemään, kertoo siitä, miten heikko ja typerä hän on. Keijukaisen kaltaiset vahvat johtajat osaavat huolehtia omistaan ja pitää järjestystä yllä.” Käänsin katseeni hetkeksi toisaalle, sillä yhtäkkiä tulin kiusallisen tietoiseksi Haavetassun tuijotuksesta. Annoin lopulta katseeni lipua takaisin kolliin. ”Kunhan pääsemme takaisin, sinä voit opettaa kaikkia kujakissayhteisössä selviämään metsässä, ja sitten, kun olemme valmiit, marssimme Eloklaaniin ja syöksemme vallasta sen ketunläjän ja kostamme perheesi puoesta. Saat siitä sanani.”
//Kharon?
//204 sanaa
