Päivänsäde
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Erakko |
Tyrmistyin Haavetassun sanoista niin, että olin vähällä pysähtyä kokonaan, mutta koska en halunnut jäädä jälkeen hänestä, pysyttelin itsepintaisesti tuon kannoilla. En kuuna päivänä ollut epäillyt kasvattajieni metodeja tai opetuksia, mutta nyt tuo kurja klaanikissa oli tuonut esille yhden päivääkin selvemmän asian. Mesitähti oli metsäkissa, joka tosiaan asui metsässä, kun taas minä puolestani olin tottunut liikkumaan kaksijalkalan tasaisilla pinnoilla alati loistavien aurinkojen alla. Kun jonakin päivänä koittaisi se aika, että lähtisimme mahtavan kujakissayhteisömme kanssa hakemaan oikeutta, olisimmekin metsäkissoille helppoa riistaa. Miten kukaan ei ollut tullut ajatelleeksi sitä? Ei edes Tyrskytiikeri, joka kuitenkin oli itsekin entinen klaanikissa.
Kävelin jonkin aikaa täysin hiljaa Haavetassun perässä. Hänen sanansa olivat saaneet minut ymmälleni, ja se häiritsi minua. Pidin huolen siitä, että pysyin hänestä viiksenmitan etäisyydellä, jotten vahingossakaan kadottaisi tätä. Olisi kamalaa eksyä yksin pimeyteen, tietämättä mihin suuntaan pitäisi lähteä. Vaikka minua hävettikin myöntää se, selviytymisemme kaksijalkalan ulkopuolella oli täysin Haavetassusta ja hänen kokemuksestaan kiinni. Hän oli meistä ainoa, joka osasi liikkua metsässä riippumatta siitä, mikä aika vuorokaudesta oli.
”Millaista alkukantaista elämää te metsäkissat sitten oikein vietitte siellä, mistä sinä tulet?” kysyin, tavan mukaan yrittäen kuulostaa vähän halveksivalta. Minua kuitenkin oikeasti kiinnosti tietää siitä, miten Haavetassu oli oppinut liikkumaan luonnossa niin… no, luonnollisesti. Kenties jos kuuntelisin tarkkaan hänen omahyväistä selostustaan, voisin oppiakin jotakin ja käyttää sitä hyväksi suunnitelmassamme päästä eroon Mesitähdestä.
//Kharon?
//215 sanaa
