Päivänsäde
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisö
//TAISTELUTARINA (333 sanaa = 3TaP)
Olimme joutuneet tekemään suunnitelmaamme jonkin verran muutoksia Kharonin, Fornaxin ja Deimoksen loikattua Eloklaaniin, sillä emme olleet voineet olla varmoja siitä, oliko kollikolmikko ehtinyt kielimään aiemmista aikeistamme Mesitähdelle. Uusi suunnitelmamme oli ollut minusta jopa parempi kuin edellinen; Mesitähden ilme oli ollut näkemisen arvoinen, kun tämä oli tajunnut koko jutun halustani palata takaisin synnyinklaaniini olevan pelkkää vedätystä. Kaikki oli sujunut juuri niin kuin oli pitänytkin siihen asti, kun viimein olin saanut tilaisuuden käydä Eloklaanin päällikön kimppuun henkilökohtaisesti.
Mittelömme oli raivostuttavan tasaväkinen. Vaikka kuinka yritin päästä kollin niskan päälle tehdäkseni hänestä selvää, tämä onnistui aina livahtamaan ulottumattomiini. Sama kuvio toistui kerta toisensa perään, eikä taisto tahtonut kallistua kummankaan eduksi. Hädin tuskin tunsin enää omia raajojani mutta pakotin itseni jatkamaan siitä huolimatta. Niin kauan kuin Mesitähti pysyi tolpillaan pysyisin minäkin.
Väsymykseni salli minun keskittää kaiken huomioni ainoastaan edessäni huohottavaan Mesitähteen, joten Keijukaisen yllätyshyökkäys kollin kylkeen sivustapäin tuli minulle aivan yhtä puskista kuin Eloklaanin päällikölle. Naaras komensi minut mukaansa, ja olisin halunnut väittää vastaan, mutta hänen tuima ilmeensä ei jättänyt minulle muuta vaihtoehtoa kuin totella.
Seurasin juosten kasvattiemoani metsään. Pysähdyimme vasta joen rannalla, jossa hän kehotti minua olemaan valppaana eloklaanilaisten varalta. Istahdin alas korviani käännellen. Sydämeni hakkasi yhä, ja väsymyksestäni huolimatta minun oli vaikea rauhoittua. Halusin takaisin taistelemaan.
Keijukaisen ilmoittaessa meidän saalistavan ja lepäävän vähän ennen taisteluun palaamista kumarruin latkimaan vettä joesta. Kylmä vesi virkisti hieman ajatuksenjuoksuani.
Nostin lopulta päätäni vesipisaroita viiksistä putoillen ja käännyin katsomaan Keijukaista, joka juuri oli valittanut siitä, miten muut eloklaanilaiset pyrkivät aktiivisesti asettumaan Mesitähden ja meidän väliimme. Olin törmännyt samaan ongelmaan aiemmin yrittäessäni raivata tietäni valkoisen kollin luo, kunnes minua oli lopulta onnistanut.
”Sitten meidän täytyy yrittää houkutella hänet jotenkin kauemmas kätyreistään.” Istuuduin varovasti alas ja irvistin tuntiessani vasta nyt kaikki ne osumat, joita olin ottanut taistellessani Mesitähteä vastaan. Uskoin tehneeni kollille vähintäänkin yhtä paljon vahinkoa, ja toivoin hänen kärsivän sen vuoksi samalla mitalla.
”Saalistammeko yhdessä vai erikseen?” kysäisin sitten Keijukaiselta, tähyillen jo aluskasvillisuuden suuntaan aisteja terävöittäen. Oli suorastaan ihme, jos taistelun äänet eivät olleet saaneet tämän metsän osan riistaa pakenemaan syvemmälle metsään.
//Keiju?
KP-boosti käytössä
