Päivänsäde
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Hahmon sijainti:
//Tuntematon alue
Härmän antama arvio matkan kestosta ei ollut mieleeni. Jos meiltä menisi pari päivää päästä puiden luokse, menisi toiset pari päivää myös kotimatkaan. Ja jos matkaan kuluisikin useampi päivä, saattaisimme joutua olemaan poissa Yhteisöstä melkein puoli kuuta.
Sellaisessa ajassa epäluotettavat typerykset – kuten poikani Cosmos – ehtivät hyvinkin suunnitella pakoa, enkä minä ollut paikalla estämässä heitä. Minun ei auttanut kuin vain luottaa siihen, että Arpi osaisi pitää silmänsä ja korvansa auki mahdollisten karkulaisten varalta.
Heilautin toista korvaani Härmän suuntaan tarpoessamme menemään syvässä hangessa. “Minua kyllä huvittaisi antaa kuonoon parille tietylle klaanikissalle”, tuhahdin parantajan kommenttiin, mutta en kääntänyt katsettani menosuunnasta. “Muuten minulla ei ole mitään asiaa niiden takkuturkkien reviireille. Repikööt toisensa kappaleiksi kaikessa rauhassa”, jatkoin iloton hymy naamallani.
Todellisuudessa paloin halusta koota joukkoni uudelleen ja lähteä kostoretkelle. En kuitenkaan tehnyt sitä, sillä olin luvannut Keijukaiselle tämän viime hetkinä, etten palaisi klaanien reviireille enää koskaan. Samassa yhteydessä kasvattiemoni oli käskenyt minua olemaan uhraamatta ajatustakaan klaanikissoille, mutta siihen en ollut pystynyt. Kuinka olisin voinut lakata ajattelemasta niitä katalia kissoja, jotka olivat vieneet minulta kaiken, mistä todella välitin?
“Janoatko sinä kostoa kellekään, Härmä?” Pidin ääneni kepeänä, samalla tavalla kuin olisin tiedustellut jonkun kuulumisia, ja siirsin uteliaana katseeni raidalliseen kolliin. “Onko kukaan koskaan satuttanut sinua niin, että haluaisit vuodattaa jonkun verta lievittääksesi omaa tuskaasi?”
//Härmä?
KP-boosti käytössä
