Puh
//Kirjoittaja: Aura
//Kotikisu | Klaanien läheinen kaksijalkala
Puh kipitti kaksijalkansa edellä kohti kaksijalkalan läheistä lampea. He kävivät siellä aina viherlehden aikaan polskimassa, mutta ihmisensä tapaan Puh oli vesipeto ja he uivat niin pitkälle lehtikatoon, kun vain oli mahdollista. Kollikissa päästi iloisia naukaisuja jokaisella askeleellaan ja hänen viiksensä värähtelivät. Tihku kulki hänen rinnallaan hieman epäileväisenä, naaras ei pitänyt uimisesta sitten lainkaan eikä myöskään osannut sitä. Puh katsahti hymyillen ystäväänsä ja vilkuili sitten puihin. Osa lehdistä oli alkanut jo kellastua, ruska-aika oli selvästi tekemässä tuloaan. Pian he pääsivät lammelle ja Puh tipsutti pyöreät korvat heilahdellen lammen rannalle. Puh katsoi peilikuvaansa vedestä ja hänen kasvoilleen piirtyi iloinen hymy.
”Katso Tihku, se olen minä!” Puh naukaisi iloisesti ja Tihku katsahti ystäväänsä huvittuneena.
”Minua sinä et kyllä saa tuonne veteen, se on takuulla jo kylmää enkä minä osaa uida”, laikukas kissa naukaisi ja vetäisi häntänsä kehonsa ympärille lämmittääkseen itseään. Puh vilkaisi vielä Tihkuun, kunnes hän otti vauhtia ja loikkasi suurella loikalla veteen. Vesipisarat lennähtivät osittain Tihkun päälle ja saivat naaraan perääntymään kauemmaksi. Puhin turkki kastui välittömästi läpimäräksi ja viileä vesi valtasi kollikissan. Pyöreäpiirteinen kolli nautti viileän veden tuomasta tunteesta ja ravisteli päätään. Hänen piti aina varoa, ettei korviin menisi vettä. Yleensä hänen korvansa tulivat siitä kipeäksi ja kollin ihminen joutui viemään hänet leikkaajalle. Puh piti ihmisistä, joten hän kävi siellä aina mielellään. Siellä sai myös paljon herkkuja rapsutuksien lisäksi. Puh hymyili ja uiskenteli lähemmäksi kaksijalkaansa. Hän ei kuntonsa puolesta jaksanut uida kovinkaan pitkiä matkoja ja viileä vesi aiheutti omat kommervenkkinsä jaksamisen suhteen. Puh kävi puskemassa päällään ihmistään, joka välillä sukelsi veden alle. Kermanvärinen kolli kääntyi sitten ja lähti uimaan takaisin rannalle. Vesi väreili hänen ympärillään ja pikku hiljaa Puhille alkoi tulla kylmä. Kolli kömpi vedestä takaisin pientareelle ja ravisteli turkkiaan. Kollikissan turkki nousi pörhöön ja Puh alkoi sukimaan turkkiaan lämmittääkseen itseään. Hänen pitäisi saada veri kiertämään nopeasti normaaliin tapaan, jotta hänelle ei tulisi sen enempää vilu. Puh katsoi lammelle ja räpäytti silmiään. Hänen ihmisensä oli lähtenyt uimaan kohti rantaa ja Puhin häntä heilahteli iloisesti. Puh tiesi pääsevänsä ihmisensä reppuselkään tulomatkalla ja hän odotti sitä. Kermanvärinen kissa päästi ilmoille vaativia naukaisuja, kun hänen ihmisensä otti kankaisesta pussista ison kankaan, johon hän kuivasi Puhin turkkia hetken. Puh ravisteli turkkiaan uudelleen ja odotti, että ihminen sai kuivattua itsensä. Puhista oli hassua miten ihmisillä ei ollut turkkia, ne muistuttivat Nasua! Puh pyöri ihmisensä ympärillä ja ihmisen saatua vaatteet päällensä, Puh loikkasi toisen olkapäälle.
