Puh
//Kirjoittaja: Aura
//Kotikisu |
Puh suki Nasun korvia hyväntuulisesti. Hänen nenäänsä kantautui Nasun omistajan kokkailujen tuoksut ja kolli toivoikin saavansa sieltä maistiaisia. ”Mitä luulet, liikenisiköhän häneltä meillekin syötävää? Hih, tässähän alkaa jo hieman hiukoa”, Puh naukaisi toiveikkaana ja sai ystävänsä tirskahtamaan iloisesti. ”Eiköhän, ainakin luulisin niin. Ainahan hän antaa meille syötävää, hän on kiltti”, Nasu naukaisi hennosti hymyillen ja lähti tanakka ystävänsä perässään kohti keittiötä. Karvaton kissa päästi kohteliaan naukaisun ilmoille ja Puh taas mourusi hieman äänekkäämmin, selvästi nälkäisempänä. ”Puh! Mehän söimme vasta tovi sitten. Eihän sinulla nyt vielä voi olla nälkä?” Nasu hihitti osittain huvittuneena, osittain huolestuneena. Kun aran kollikissan omistaja kyyristyi antamaan ystävyksille syötävää, Puh hotkaisi omansa välittömästi ja maiskutteli tyytyväisenä. Kolli nuolaisi vielä muutaman kerran lattiaa, missä liha oli maannut. ”Sehän oli herrkullista”, Puh lipaisi huuliaan ja katseli, kun karvaton kissa söi omaansa hitaasti. Kun Nasu oli lopulta saanut syötyä omansa, hänkin nyökytteli. ”Niinhän se oli, kuten aina. Hei, mitä ulkona tapahtuu?” Puh kysyi vilkaistessaan ikkunaa ja loikkasi raapimapuun alimmalle tasolle, josta kuitenkin näkyi ulos. Punaruskea naaras asteli Nasun pihan lähettyvillä. Sehän oli Frida! ”Katso, se on Frida! Taidan mennä tervehtimään häntä, tuletko sinäkin?” Puh kysäisi ystävällisesti, mutta Nasu pudisteli päätään. ”Kiitos tarjouksesta, mutta en taida tulla tällä kertaa. Ulkona on aika kylmä ja viihdyn paremmin sisällä. Olen myös aika väsynyt, anteeksi”, Nasu pahoitteli ja lipaisi ystävänsä lapaa ystävällisesti. ”Olethan ku-kuitenkin varovainen?” karvaton varmisteli vielä ja pyöreäpiirteinen kissa nyökytteli. ”Totta kai, minä lupaan!” Puh lupasi hymyillen ja loikki ulos. Lehtikadon viileä ilma tuntui välittömästi punanaamioisen kollin turkissa ja hän värähti. ”Hei, Frida. Mukava nähdä”, Puh tervehti toista ystävällisesti hymyillen ja naaras nyökkäsi hänelle. ”Hei, Puh. Mukava nähdä myös sinua. Kuinka voit?” Frida kysyi toiselta kohteliaasta ja tapansa mukaisesti myös aika vähäsanaisesti. ”Voin oooikein mainiosti, Nasun omistaja antoi meille syötävää juuri hetki sitten. Se oli hyvää. Entä sinä?” Puh kysyi punaruskealta, joka kertoi voivansa myös hyvin. Kaksikko katseli toisiaan hetken ajan ja Puh välillä höpötti hiljaisiin kohtiin kuulumisiaan ja havaintojaan elämästään, kunnes Frida naukaisi että hänen pitäisi jo mennä. Pyöreä kissa hyvästeli toisen ja lähti sitten uteliaana tassuttelemaan kohti metsää. Se oli aina kiehtonut häntä, vaikkakin jännittänyt. Olikohan heidän entinen ystävänsä vielä jossain tuolla… Niin Puh uskoi. Hän oli joskus nähnyt metsikössä myös kissoja, he olivat kuulemma hurjia villikissoja ja siltä ne olivat myös näyttäneet. Uskaltaisikohan hän ikinä piipahtaa metsän puolella? Nasua hän ei ainakaan saisi mukaansa, mutta ehkäpä Fridan? Puh päätti pohtia asiaa.
// 392 sanaa
// Kuka vaan saa jatkaa!
