Puh
//Kirjoittaja: Aura
//Kotikisu | Klaanien lähialueet
Puh loikki kaksijalkalan ulkopuolella hyväntuulisena. Hän oli juuri syönyt makoisan aterian ja oli täynnä energiaa. Nasu ei ollut vieläkään palannut matkaltaan ja Puhilla oli todella tylsää. Valoa ja Sammakkoaan ei ollut näkynyt toviin. Loistotassukin oli kiireinen eikä Tihkuakaan näkynyt missään. Siispä Puh oli päättänyt lähteä etsimään itselleen muuta puuhaa. Puh tutkiskeli maasta löytyviä roskia ja hänen häntänsä väpätti innoissaan. Puh paloi halusta löytää itselleen uusia seikkailuja. Puh kohotti kuonoaan uteliaana ja lähti astelemaan kohti kaksijalan läheistä pientä metsää. Hän oli käynyt siellä muutamia kertoja, mutta metsä ei ollut lainkaan tuttu. Puh ei tuntenut luontoa itselleen turvalliseksi ympäristöksi, päinvastoin. Häntä jopa hieman pelotti, että sielläkin olisi metsäkissoja, vaikka Sammakko oli vakuuttanut niiden asuvan aivan toisesta suunnassa. Puh säikähti oksaa, joka räsähti hänen tassunsa alla. Siitäkin huolimatta uteliaisuus vei hänen voiton ja hän jatkoi matkaansa. Puh ei kotikisuna ymmärtänyt tarkentaa aistiaan tai keskittyä ympäristöön turvallisuuden kannalta. Hän vain tutki kaikkia eteensä tulevia risuja ja nahistuneita kasveja. Puh loikkasi kömpelösti pienen puunrungon yli, mikään ei hidastaisi hänen alkavaa seikkailua! Pian Puhin nenään leijaili kaksijalkalasta tuttu tuoksu, joka pysäytti hänet neljälle tassulleen. Metsän poikki oli kulkenut koira, ilmassa tuoksui aivan kaksijalkalan koirille. Puh nielaisi. Nasu oli kertonut, etteivät kaikki koirat olleet ystävällisiä. Ystävyskaksikko oli törmännyt kerran kaksijalkalassa suureen ja mustaan koiraan, johon Puh olisi halunnut tehdä tarkempaa tuttavuutta, mutta Nasu oli varoittanut ystäväänsä menemästä lähemmäksi. Puhin pehmeä karva nousi pystyyn ja kolli painoi itsensä vasten kylmää maata. Kolli kuunteli tarkasti ja kuuli kuin kuulikin lähestyviä askelia. Koiran löyhkä läheni ja pian hän erottikin suurikokoisen, raskasrakenteisen ja valkoisen koiran. Kollikissan ja narttukoiran katseet kohtasivat. Samalla sekunnilla Puh otti käpälät alleen ja lähti juoksemaan pois metsästä. Kolli oli hyvin hidas ja hän kuuli kuinka koira saavutti häntä askel askeleelta. Puh tunsi koiraeläimen tarraavan häntä korvasta ja kolli valmistui omaan kuolemaansa. Hän tunsi katumusta, että oli lähtenyt metsään seikkailulle. Kuitenkin kaksijalan huuto keskeytti suuren koiran puuhailut ja hetken harkinnan jälkeen koira päästi Puhista kiinni. Vaaleaturkkinen kissa jatkoi juoksuaan, häntä pelotti eikä kolli ajatellut rationaalisesti. Hän halusi juosta jonnekin kauas turvaan ja sen jälkeen palata kotiin. Mutta missä suunnassa koti edes oli? Puh oli jo tovin harhaillut ympäriinsä eikä alue ollut enää tuttu. Puh luikahti puskaan piiloon ja päätti jäädä odottamaan pelastusta. Hän tunsi korvastaan vuotavan verta ja kollia pelotti. Puh pyyhkäisi korvaansa ja katsoi sitten tassuaan, johon oli jäänyt hieman verta. Oliko hänen korvansa lähtenyt kokonaan irti?
//KP-boosti
