Puh
//Kirjoittaja: Aura
//Kotikisu | Klaanien läheinen kaksijalkala
Puh hymyili innokkaalle kotikisu-Kallelle, joka oli halukas olemaan kaksikon uusin ystävä. Puh oli varsin iloinen kollikissan vastauksesta. Kalle vaikutti mukavalta, samoin Muru ja voisiko kivoja kissaystäviä muka olla liikaa? Ei taatusti! Kermanvärisen kollin suu avautui suureksi, olivatko hänen uudet ystävänsä oikeasti paenneet koiria? Koirien takia Puh oli alunperin joutunut metsäkissojen armoille!
“Huh, todellakin hyvä, että te olette siinä! Onneksi te pääsitte pakoon, koirat ovat niiin vaarallisia. Koirien takia minä alunperinkin jouduin vaaraan, sillä sellainen jahtasi minut niiden metsäkissojen luokse”, Puh kertoi korvat värähdellen. Hän kuunteli tarkkaavaisesti kuuluisiko jostain koirien tai metsäkissojen ääniä. Kollikissan kasvoilla oli pirteä hymy, kun kotikisukolli esitti heille liudan kysymyksiä. Ujompi Nasu painautui hieman ystäväänsä vasten, mutta katsoi sinisilmäistä Kalle-kissaa ujosti hymyillen. Puh arveli, että Nasu ei välttämättä saisi sanaakaan suustaan, joten hän päätti vastata ystävänsä puolesta.
“Me asumme tuolla noin! Sen pienen puiston lähellä!” Puh aloitti ja osoitti käpälällään kaksijalkalan keskustaan.
“Emme asu samassa pesässä, mutta Nasu on minun paras ystäväni! Meidän kaksijalkalat on todella mukavat, Nasun kaksijalat ovat aika tarkat siisteydestä ja heillä on kaikkialla vain valkoista. Paitsi Nasun ruokakuppi on vaaleanpunainen! Ja sitten minun kaksijalka on todella mukava ja antelias ruoan suhteen. Meillä on aina ruokaa tarjolla, oli tilanne mikä hyvänsä! Haluatteko te tulla syömään? Voin näyttää missä minä asun, Nasu asuu aivan vieressäni. Ja entä te, millaisia teidän kaksijalat on? Asutteko te samassa pesässä? Tai onko teillä ruokaa, hih?” kolli selitti ja kyseli innoissaan uusille ystävilleen ja silmäili kaksikkoa. Nyt kun Kalle oli ottanut ruoan puheeksi, oli hänellekin tullut nälkä. Puh kallisteli päätään toiveikkaana, kun kotikisukaksikko katsahti toisiinsa.
“Me tulisimme mielellään syömään, mutta meidän kaksijalkamme taitavat tulla pian kotiin ja meidän pitää ehtiä takaisin ennen sitä! Nähdäänkö kuitenkin taas joskus?” Kalle naukaisi iloisesti, mutta hänen korvansa laskivat hieman pettyneenä. Puh ja Nasu nyökkäsivät samaan aikaan.
“Heippa sitten, oli mukava tutustua Kalle ja Muru”, Nasu uskaltautui naukaisemaan hieman ujosti. Puh naukaisi myös omat hyvästinsä ystävilleen ja näin nelikon tiet erkanivat. Kermanvärinen kotikisukolli lähti tallustelemaan villapaitaisen Nasun kanssa kohti heidän omia pihoja. Puhia todellakin hiukoi ja välipala tekisi juuri nyt niin hyvää. Puh lipaisi huuliaan nälkäisenä, mitähän hyvää hänen kaksijalkansa oli tällä kertaa loihtinut?
