Puh
//Kirjoittaja: Aura
//Kotikisu | Klaanien läheinen kaksijalkala
Puh ilahtui ikihyviksi, kun Loistotassu naukui muistavansa hänet. Kermanvärisen kollin hymy vain leveni levenemistään, kun kolli naukui lähtevänsä kiipeilemään Puhin kanssa. Kotikisu muisteli, ettei Loistotassun vahvuus ollut sosiaalisissa tilanteissa, mutta se ei Puhia haitannut! Kaikki kissat olivat hyviä ja huonoja jossain, ja Puh oli päättänyt selvittää Loistotassun vahvuudet! Puh kysäisi leppoisasti oliko tummanharmaa kollikissa hyvä kiipeilijä ja Loistotassu vastasi olevansa kohtalaisen hyvä kiipeilijä. Sitten reissusta tulisi varsin onnistunut, sillä molemmille tulisi varmasti hauskaa! Kaksikon käpälät johdattelivat heitä askel askeleelta kohti metsäplänttiä, jossa Puh kävi paikoin kiipeilemässä. He keskustelivat saalistamisesta ja pienen hiljaisuuden jälkeen Loistotassu kysyi myös Puhilta tykkäsikö hän saalistaa. Tummanharmaa kolli hymyili pyöreäpiirteiselle kotikisulle vienosti ja sai Puhinkin taas hymyilemään. Jos jostain hän piti, niin siitä, kun kissat olivat iloisia ja hymyileviä. Puh ei piitannut negatiivisuudesta sitten lainkaan!
”Minä en oikein pidä saalistamisesta, en osaa sitä. Sitä paitsi minusta omalta ihmiseltä saatu ruoka on parasta, parempaa kuin hiiret tai muut. Olen liian hidas niille, hih! Mutta joskus maistoin Tihkun tuomaa myyrää, pidän kyllä kaikesta ruoasta ja oli se ihan hyvääkin! Oletko sinä tutustunut Tihkuun?” Puh kysyi Loistotassulta rennosti ja heilautti häntäänsä leppoisaan tapaan. Puh loikki iloiseen tapaansa ja kuunteli, kun Loistotassu maukui vastauksen hänen kysymykseensä. Kolli letkautti korvaansa ja hihkaisi ilosta, kun he olivat saapuneet pienelle metsäalueelle. Molemmat mittailivat puita katseellaan ja katselivat mikä puu olisi paras kiipeilyä varten.
”Puh, olisiko.. tuo sopiva?” Loistotassu kysyi hieman empien ja osoitti tassullaan vahvarunkoista puuta. Kermanvärinen kissa kipitti Loistotassun osoittaman puun luokse ja asetti tassunsa puunrunkoa vasten. Kollin häntä heilui iloisesti ja hän kääntyi taas katsomaan Loistotassua. Puhin silmät tuikkivat ilosta ja kolli nyökkäsi myöntävästi.
”Se sopii!” Puh maukaisi ja lähti kiipeämään entisen klaanikissan edellä.
”Sinulle varmaan tämä kiipeily on tuttuakin tutumpaa? Olet kuitenkin edellinen klaanikissa! Millaista elämäsi muuten oli?” kermanvärinen kollikissa uteli toiselta. Hän oli hyvin kiinnostunut kuulemaan millaista toisen elämä oli ollut ennen kotikisun elämää.
//Loistotassu?
