Puh
//Kirjoittaja: Aura
//Kotikisu | Klaanien läheinen kaksijalkala
Vilkaisin nuorta, Harjukseksi esittäytynyttä kissaa hymyillen. Pieni kolli vaikutti todella reippaalta ja seikkailumieliseltä kissalta. Ja ennen kaikkea ystävälliseltä ja avuliaalta. Ja kaikki mainitut piirteet olivat minusta todella hyviä! Yritin auttaa uusia tulokkaita kaatamaan pöntön, mutta turhaa. Se ei tuntunut liikkuvan mihinkään ja keinot alkoivat olla vähissä, kunnes Harjus ehdotti loikkaavansa sen päälle. En ollut varma kuinka vaarallista se olisi. Ainakin sen verran vaarallista, että Nasu ei olisi ikipäivänä suostunut kiipeämään sinne.
“Enpä oikein tiedä, se vaikuttaa ehkä hieman terävältä”, Revontuli empi ja vilkaisi minua. Kurottauduin haistelemaan pönttöä ja mietin. Kaksijalat eivät kyllä olleet koskaan satuttanut karvattomia tassujaan, mutta he vaikuttivat loukkaantuvan aika harvoin.
“Mutta minä lupaan olla varovainen!” Harjus intti vastaan.
“Olen kyllä nähnyt kulkukissojen ja erakoiden kiipeävän niiden päälle, ehkä se on turvallista?” pohdin ääneen ja hymyilin hieman. Minä en halunnut, että nuori-Harjus loukkaisi itseään. Revontuli ja Tähdenlento saattaisivat vaikka suuttua minulle! Vaikka he vaikuttivatkin todella mukavilta, minä en tiennyt millaisia he olivat suuttuessaan. Mutta voisivatko noin mukavat kissat olla ilkeitä?
“Hyvä on, mutta olet sitten varovainen”, Tähdenlento lopulta myöntyi ja mustaturkkinen kolli loikkasi innostuneena rämisevän pöntön päälle. Hetkessä se kaatui Harjuksen voimasta ja kaikki kaksijalkojen keräämät kirjavat pussukat levisivät maahan. Osa niistä tuoksui ruoalta, osa taas todella pahalta. Leluhiirtäni ei kuitenkaan näkynyt missään.
“Vau, se oli siistiä! Uudestaan”, Harjus hihkaisi iloisesti, mutta Tähdenlento pudisteli päätään. Vanhemman kollin ilme oli kuitenkin jopa hivenen huvittunut, ei toinen ainakaan pahoillaan ollut, vaikka Harjus vaikuttikin todella innokkaalta pikkukaverilta.
“Voi ei, ei se hiiri olekaan täällä”, totesin surkeana. En kuitenkaan halunnut vieraiden ajattelevan, että olisin todella epäkohtelias.
“Kiitos kuitenkin avusta, arvostan sitä todella paljon! Maistuisiko teille ruoka tai kaipaatteko te yösijaa? Täällä alkaa olla aika kylmäkin”, nau’uin ystävällisesti ja katsoin jokaista kolmea kissaa vuoron perään. En halunnut olla liian tungetteleva, mutta kaksijalkalassa ei vieraillut kovinkaan usein vieraita kissoja. Sen takia olin niin innokas!
//Tähdenlento? 🙂
