Puh
//Kirjoittaja: Aura
//Kotikisu | Klaanien läheinen kaksijalkala
Tihku vaikutti yllättyvän siitä, että kohtasi heti kättelyssä kaksijalkalan kenties puheliaimman kollikissan; Puhin. Puh hihitti, kun Tihku pyysi toista rauhoittumaan ja sanoi vastaavansa kollin kysymyksiin.
”Hih, anteeksi! On vain niin mukava saada vieraita”, Puh naukui hymyillen. Tihku kertoi olevansa uusi tässä kaksijalkalassa ja kertoi myös tulleensa jäädäkseen. Puh ei saanut aivan kiinni siitä mitä naaras oli tarkoittanut ”eri kaksijalalla”, mutta nyökytteli toiselle hymyillen. Hän piti siitä, että kaksijalkala oli saanut uuden asukkaan.
”Odotteleeko sinun kaksijalkasi täällä jossain vai mihin ajattelit asettautua?” Puh kysyi häntä iloisesti vipattaen ja tiiraili sitten vaihteeksi metsään, minne kaksi naaraskissaa oli kadonnut.
”Keitä ne kaksi muuta olivat?” Puh kysyi uteliaasti ja Tihkuksi esittäytynyt naaras valahti huokauksen kautta hieman surulliseksi.
”Ne ovat Skafia ja Juova, minun ystäväni, mutta en voi enää nähdä heitä”, Tihku naukui iloisella äänellä, josta pilkahteli pienten verhojen kautta kuitenkin surua.
”Surullinen juttu, miksi sinä et voi nähdä heitä enää?” Puh kysyi sitten ja hänen pyöreisiin korviinsa kantautui taas lintujen ilakoivaa sirkutusta. Kermanvärinen kissa katseli lintuja ihaltioituneena ja hänen häntänsä vain vispasi puolelta toiselle. Nuo olivat kyllä hienoja otuksia!
”Etkö sinä ole ennen lintuja nähnyt? Haluatko että minä nappaan sinulle yhden?” Tihku kysyi Puhilta, joka kääntyi välittömästi naaraan puoleen ja nyökytteli kiivaasti. Tihku naurahti pyöreäpiirteiselle kissalle ja laskeutui sitten vaanimisasentoon. Puh ei osannut saalistaa, joten hän katsoi naaraan toimintaa tarkasti. Toinen vaikutti kyllä taitavalta kissalta, vau! Puh ei voinut kuin ihailla naaraan taitoja linnun saalistuksen suhteen. Puhin keskittyminen herpaantui kuitenkin kuullessaan kolinaa kaksijalan kaduilta ja kääntyi sen puoleen. Hän ei kuitenkaan nähnyt mitään ja kääntyessään takaisin Tihkun puoleen, naaras oli jo saalistanut linnun. Puh tarkkaili lintua uteliaasti ja koski sitä tassullaan. Se tuntui niin hassulta! Nasu ei kyllä ikinä uskoisi tätä, hänen olisi pakko viedä tämä lintunen Nasulle.
”En voi, minun pitää näyttää tämä Nasulle. Nasu on minun paras ystäväni, tule! Voin esitellä teidät”, Puh naukui tomerana ja nappasi sitten linnun suuhunsa. Hänhän voisi samalla esitellä Tihkulle kaksijalkalaa, kaksi kärpästä yhdellä iskulla!
”Tuo tuossa on Nasun kotitalo, tuo tuossa taas minun”, kermanvärinen kissa naukui ja kiirehti Nasun kotitalon pihalle.
”Nasu, oletko kotona?” Puh naukui pehmeällä, iloisella äänellä ja kurkisti kissanluukusta sisälle. Karvaton kissa loikoili kissanpuussaan ja säikähti pyöreän kissan ilmestymistä!
”Hu-hui, Puh”, Nasu henkäisi ja loikkasi puusta alas.
”Mi–mikä tuo on, sa-saalistitko linnun ihan itse? Vo-voi Puh, miten sinä nyt tuolla tavalla”, Nasu takelteli hermostuneena ja vinkaisi sitten huomatessaan Puhin takana tulleen Tihkun.
”Hu-hui! Kuka tuo on?” Nasu kysyi säikähtäneenä ja painautui ystäväänsä vasten.
”Hän on Tihku, löysin hänet ulkoata. Hän on muuttanut meidän kaksijalkalaan, eikö olekin mukavaa”, Puh kertoi Nasulle ja kääntyi sitten naaraan puoleen hymy huulilla.
”Tihku saalisti sen linnun, enhän minä nyt saisi sellaista kuuna päivänä kiinni, hih! En ole lintukissoja, mutta halusin tulla näyttämään sen sinulle, Nasu”, Puh naukui ja hymyili. Nasu katsoi ujosti korviensa takaa Tihkua, mutta nyökkäsi sitten Tihkulle.
”Minun pitää tästä mennä ja-jatkamaan, mutta näkyillään ta-taas. Ja o-ole varovainen, jooko?” Nasu kuiskasi ääni väreillen ja pakeni sitten kotitalonsa suojiin. Puh kääntyi taas Tihkun puoleen ja peruutti kissanluukusta pois ulkoilmaan.
”Mitäs me sitten puuhailisimme? Tuossa talossa asuu muuten Frida, Fridakin on mukava kissa. Tulisit hänen kanssaan varmasti oikein hyvin juttuun. Ja tuossa taas asuu Kaunotar. Kaunotar on aika äksy, hänen kanssaan kannattaa olla todella varovainen. Kaunotar on aika ilkeä. Mutta tuossa sitten asuu Nova”, Puh puheli ja esitteli talojen asukkeja Tihkulle. Pyöreäpiirteinen kissa kääntyi sitten laikukkaan kissan puoleen.
”Missä sinä asut?” Puh kysyi hyväntuulisesti ja katseli taloja utelias pilke silmissään. Puh pyyhki etukäpälällään roskia rintaturkistaan ja hyräili sitten hyväntuulisesti.
