Puh
//Kirjoittaja: Aura
//Kotikisu | Klaanien läheinen kaksijalkala
Puh kallisti hieman surumielisenä päätään, kun Tihku kertoi surullisesti olleensa kotikisu aikoinaan, mutta tulleensa kaksijalkansa hylkäämäksi. Puh taputti toista ja soi naaraskissalle myötätuntoisen katseen. Kyllähän kaikilla nyt pitäisi koti olla!
”Eli me etsimme sinulle kodin, hih!” Puh hihkui iloisesti ja väläytti toiselle aurinkoisimman hymynsä. Puh piti Tihkusta ja päätti tutustuttaa naaraan myös Nasuun. Vaikka naaras olikin arka, mitä uusiin ystäviin tuli, kolli oli Puhista koko maailman lempein ja omalla tavallaan rohkein kolli, josta tulisi vielä jotain suurta. Kun Puh oli ollut pulassa, Nasu oli pelastanut hänet. Kollikissa tiesi, että karvattomasta kissasta oli vaikka ja mihin, kunhan toinen vain uskaltaisi. Puh tiesi, että toisen sydämessä oli vilpitöntä lämpöä ja suurta, pientä rohkeutta, kunhan pieni Nasu vain rohkenisi.
Tihku kysyi sitten miten he löytäisivät naaraalle kodin ja Puh mietti hieman. Kyllä asiat järjestyisivät aina, sen hän oli oppinut!
”Kyllä sieltä sinulle koti löytyy, olen siitä varma”, Puh julisti iloisesti ja katseli kaksijalkalan katuja.
”Ja voithan sinä aina tulla yöpymään minun ihmiseni luokse, hän on kyllä tosi mukava! Hän antaa aina parhaat syötävät”, kermanvärinen kissa naukaisi lopulta ehdotuksensa ilmoille ja katsoi Tihkuun pää kallellaan. Naaras näytti hieman hämmentyneeltä, kunnes Puh muisti tapaamansa erakon puhuneen ihmisistä kaksijalkoina.
”Ihminen on siis kaksijalka, silläkö nimellä tunnet ne, hih? Mutta tuossa talossa asuu eräs vanha ihminen. Todella mukava mummo, joka käy usein minunkin ihmiseni luona kylässä. Ja hän tuo keksejä! Hän pitää kissoista kovasti, luulen että hän ottaisi sinut mielellään. Haluatko että me menemme kokeilemaan?” Puh ehdotti. Punaisen talon mummo oli hänen yksi suosikeistaan ja Puh piti kovasti makeista kekseistä, joita löytyi aina hänen nyssäkästään.
//Tihku?
