Puh
//Kirjoittaja: Aura
//Kotikisu | Klaanien läheinen kaksijalkala
Puh kanniskeli suussaan pientä pehmopalloaan, joka oli hänen lempilelunsa. Kolli heitti pehmopallonsa ilmaan ja pallo vieri lipaston alle. Kolli ryntäsi pallon perässä puisen huonekalun alle ja läpsäisi pallon lipaston alta. Puhin kynnet rapisivat lattiaa vasten, kun hän juoksi pallonsa perässä. Puh oli juuri valmistautumassa hyppyyn, kunnes hänen ihmisensä nosti Puhin syliin. Kollikissa ähkäisi, mutta katsoi sitten omistajaansa hymyillen. Puh naukui ja kehräsi ihmiselleen. Kollin viikset vapisivat, saisiko hän jopa herkkuja? Puhin ihminen antoi kissalleen muutaman namin ja silityksen, kunnes laski kermanvärisen kissan takaisin lattialle. Puh pyöri hetken ihmisensä jaloissa, kunnes kollin omistaja virkkoi jotain ja lähti huoneesta. Puh katsoi toisen perään hetken, kunnes muisti pallonsa. Kuitenkin hiljainen nauku keskeytti hänet. Naukuja oli Tihku.
”Puh! Oletko täällä?” Tihku kysyi hiljaa ja Puh vilkaisi pallonsa perään, kunnes tallusteli sitten ilman palloaan ystävänsä luokse.
”Mitä asiaa Tihku, hih?” kollikissa naukui iloisesti ja katseli myös ympärilleen toisen tehdessä samoin. Sitten hän tajusi, ettei kolli ollut ennen käynyt hänen talossaan sisällä. Puh oli juuri kutsumassa naaraan sisälle, kunnes tuo naukui kysymyksensä ilmoille.
”Mentäisiinkö Nasun luo, ja pyydetään opettamaan ihmistä?” Tihku kysyi hymyillen hiljaisella äänellä ja kermanvärinen kissa nyökkäsi välittömästi. Hän kävi Nasun luona oikeastaan päivittäin, sillä halusi viettää kaiken aikansa parhaan ystävänsä kanssa.
”Mikäpä ettei, tule! Mennään jo, Nasu opettaa meitä taatusti mielellään”, Puh naukui ilahtuneena toisen ehdotuksesta ja odotti, että Tihku peruutti luukusta takaisin ulkoilmaan. Puh tallusteli sitten luukusta ulkoilmaan ja tunsi auringon lämmittävän lempeästi lyhyttä turkkiaan.
”Sinähän taisit joskus käydä Nasun luona? Muistatko, ensimmäisenä päivänäsi täällä? Me taisimme silloin käydä tervehtimässä Nasua!” Puh naukui muistaessaan muiston. Kolli ohjasi toisen Nasun kotitalolle ja tassutteli tottuneesti luukusta sisälle.
”Odota sinä tässä, minä käyn etsimässä Nasun”, Puh naukaisi, sillä tiesi ettei Nasu ei pitänyt yllätyksistä. Puhin kynnet rapisivat lattiaa vasten hänen juostessa kohti Nasun kissanpuuta.
”Nasu? Nukutko sinä?” Puh kysyi lempeällä äänellä ja kurkkasi kissanpuun pesään, jossa karvaton kissa makoilikin. Nasu säpsähti hereille, mutta huomatessaan Puhin, hän rentoutui.
”Puh, mistä sinä siihen tupsahdit? Mutta ei, en nuku enää. Sinä herätit minut”, Nasu takelteli, mutta hymyili kuitenkin ystävälleen. Puh naurahti ja pukkasi pienikokoista kissaa varovaisesti.
”Tihku tuli käymään ja hän haluaisi oppia puhumaan kaksijalkaa. Minäkin haluaisin, voisitko sinä opettaa meitä? Osaat sitä niin hyvin!” kolli naukui ihailua äänessään ja sai Nasun hautaamaan naamansa tyynyynsä. Kolli ei ollut tottunut kehuihin eikä osannut ottaa niitä kunnolla vastaan.
”A-ai osaan? No-no kiitos nyt vain, arvostan sanojasi. Mutta että opettaa? E-en ole varma osaanko”, Nasu sopersi, mutta Puh laski tassunsa rauhoittavasti naaraan selän päälle.
”Osaat sinä, olet mahtava ja minun paras ystäväni! Tulethan?” Puh aneli ja katsoi toista haikeasti. Nasu empi selvästi hetken, mutta nousi lopulta tassuilleen. Puh peruutti pesästä ja hymyili Nasulle.
”Tulehan, Tihku odottaa jo!” Puh naukui hyväntuulisena ja kaksikko tassutteli Tihkun luokse. Nasu katseli Tihkua aika arasti ja pysytteli selvästi taka-alalla.
”Tihku, mistä sinä haluat aloittaa?” Puh kysyi ja jäi odottamaan Tihkun vastausta. Kolli tiesi, että Nasu puhui sujuvaa kaksijalkaa, joten karvaton, pieni ystävä voisi opettaa lähes mitä vain hyödyllistä!
//Tihku?
