Riku
//Kirjoittaja: Käärme
//Kotikisu | Klaanien läheinen kaksijalkala
Heräsin siihen, kun tunsin maan katoavan tassujeni alta. Yksi kaksijalan pennuista oli nostanut minut syliinsä ja alkoi silitellä minua onnellisesti. Kehräsin ja nautiskelin mahdollisimman paljon. Kohta tunsin, kuinka maa altani katosi taan ja olin isomman kaksijalan pennun sylissä. Naukaisin iloisesti tervehdykset tälle ja tämä alkoi vastaukseksi rapsutella päätäni karvattomalla kädellään. Kohta en enään jaksanut paijailua ja naukaisin merkiksi, että halusin alas, mutta kaksijalka ei vieläkään laskenut minua alas. Näykkäsin tätä kädestä ärtyneenä ja tämä laski minut nopeasti alas samalla kun mutisi jotain mitä en voinut ymmärtää. Heilautin häntääni ja menin ruokakupilleni. Se oli tyhjä! Aloitin naukaisujen sarjan ja lopulta emo kaksijalka tuli laittamaan minulle kupin täyteen roksuja. Naukaisin kiitoksen ja siirryin syömään. Kuulin kuinka taas yksi kaksijalan pennuista tuli paikalle mutta ei kuitenkaan kaapannut minua. Tiesin, että niillä ei ollut lupaa tulla ottamaan minua, kun söin. Nautin hetkestä, jolloin sain viimein olla rauhassa. Kun olin viimein saanut syötyä, säntäsin äkkiä uloskäynnille naukumaan ja raapimaan sitä merkiksi, että halusin ulos. Kaksijalka raotti seinää ja työnnyin ulos. Katselin ulkoilmaa ja raotin suutani jos vaikka löytäisin jotain kiinnostavia hajuja. Hetken ajan pyörin siinä, mutta mitään ei löytynyt, joten lähdin harhailemaan metsään.
”Löytyisiköhän täältä mitään”, mumisin samalla, kun tepastelin reippaasti eteenpäin. Loikin ja haistelin ilmaa. Haistoin riistaa, mutta niiden hajut lähtivät niin kauaksi, että en jaksanut lähteä niiden perään. Tepastelin rauhassa pitkin pensaita ja katselin miten ihmeelisaltä paikat näyttivät. Kohta ilta alkoi hämärtyä ja minun piti kääntyä takaisin. Vasta siinä vaiheessa tajusin kuinka kauaksi olin oikeasti lähtenyt. Loikin ja ravasin kohti pesää joka oli kadonnut jo kauan sitten näköpiiristä. Hetken ajan kuljeskelun jälkeen näin taas tutut seinät. Menin aukeavalle seinälle ja raavin sitä vimmatusti. Kohta kaksijalka tuli avaamaan seinän ja nosti minut syliinsä. Hän kantoi minut ruokakupilleni johon oli laitettu lisää ruokaa. Aloin syödä ruokaa kehräten. Mussutin nappuloita ja, kun olin syönyt tepastelin pedilleni nukkumaan.
