Roihu
//Kirjoittaja: Saaga
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön kaksijalkala
“Odottaisitko vähän?” huudahdin ärsyyntyneesti Ruutalle, joka loikki pitkine voimakkaine jalkoineen jo toisen korttelin kulman taakse. Kiristin tahtia pysyäkseni tuon perässä.
Olin varmasti huono-onnisin kissa koko yhteisössä, sillä olin saanut saalistusparikseni Ruutan! Vaihtoehtoina olisivat olleet Hanki ja Luna. Olisin ottanut kumman tahansa paljon mieluummin.
Käännyin samasta tienkulmasta, josta Ruutakin oli valinnut kääntyä hetkeä aikaisemmin, mutta en nähnytkään kollia missään.
“Ruuta? Ruuta!” kutsuin kollia hermostuen hetki hetkeltä enemmän.
Aivan sama!
Pärjäisin kyllä hyvin yksinkin. Hidastin tahtini pelkäksi hölkäksi ja annoin hengitykseni tasaantua. En leikkisi Ruutan kanssa tätä ihme leikkiä, josta hän niin kovasti piti. Jos leikillä olisi ollut nimi, se olisi varmasti ollut kiusataan Roihu hengiltä -leikki, enkä minä, Roihu, sellaisiin leikkeihin ollut osallistumassa.
Puuskaisin ilmaa keuhkoistani ja hiljensin tahtia entisestäänkin. Voisin ottaa ihan rau-
TUMPS! Kova tömäys, keskeytti ajatukseni…
Mitä ketunpapanaa sitä nyt tapahtuu? ajattelin.
“Hahahahahaah!” Ruuta kirkui riemuisasti pidellen minua maassa suurilla käpälillään ennen kuin ehdin edes ajatella rimpuilemista. Potkaisin kollia vatsaan ja tuo ulahti loikaten pois päältäni.
Katsoin Ruutaa halveksivasti. Mikä muiden kiusaamisessa noin huvitti? mietin itsekseni.
“Lopetatko pian?” kysyin luimistaen korviani, kun Ruutan naurulle ei tuntunut tulevan loppua.
“Olisitpa nähnyt ilmeesi!” kolli voivotti tirskuen edelleen hieman.
Pyöräytin silmäni ja läimäytin Ruutaa korvalle, kynnet piilossa kuitenkin.
“Auts!”
“Meidän piti olla ruuanhaussa, ei säikäytellä toisiamme”, tuhahdin.
“Oletpa sinä tylsä, kamala ilonpilaaja”, Ruuta vastasi pyyhkien tassullaan silmiään. Hän ehkä hieman liioitteli, sillä ei hän nyt oikeasti noin paljon voinut riemua kokea vain toisen säikäyttämisestä.
“Mieluummin ilonpilaaja kuin kiusankappale”, vastasin kylmästi, “Minun puolestani voit jäädä tänne kuolemaan nauruun.”
Sanottuani niin otin pari loikka-askelta ja kiristin sitten tahdin kevyeen juoksuun, jotta pääsisin pois paikalta. Ruuta saisi tehdä mitä halusi! Minua vain nolotti koko tilanne ja halusin päästä pois täältä. Minne? Sitä en tiennyt, mutta jonnekin, missä Ruutaa ei olisi.
