Rontti
//Kirjoittaja: Käärmis
//Erakko | Eloklaanin reviiri
Rontti istui hiljaa leirin reunalla aamuauringon lämmittäessä hänen turkkiaan ensi säteillään, jotka lakaisivat leirin maata värjäten sitä punertavan keltaiseksi. Hänellä oli tapana aina istua sillä samaisella paikalla toivoen, että kaikki muut kissat vain unohtaisivat hänen läsnäolonsa ja jättäisivät hänet rauhaan.
“Hyvää huomenta, Rontti!” Korppisiipi tervehti ja tuli kohti nuorta raidallista kollia hymyillen lempeästi. Eloklaanin varapäällikkö alkoi olla jo nuorelle kovia kokeneelle kollille tuttu. Hän nyökkäsi tälle varovasti.
“Hyvät huomenet, Korppisiipi”, hän piipitti pikkuisella äänellä ja vaikutti siltä, että varapäällikön piti hieman pinnistellä kuullakseen hänet oikeasti.
“Ajattelin, että voisit lähteä aamupartioon mukaan. Myöhemmin toivoisin sinun myös lähtevän mukaan saalistuspartioon. Näin lehtikadon aikaan olisi hyvä, että joka kissa, joka vain pystyy millään lailla saalistamaan”, naaras naukaisi klaanissa vierailevalle kollille. Rontti nyökkäsi varovasti ja nousi ylös.
“Tuota… mihin minun pitäisi mennä? Tai siis… onko tuota… niin siis onko partio jo kokoontunut johonkin… tai jotain sellaista…” nuori kolli mutisi epävarmasti ja katseli maata välttääkseen Korppisiiven katsetta.
“Mene vain tuonne uloskäynnille. Partion jäsenten pitäisi kyllä tietää sinun lähtevän mukaan, joten he tietävät kyllä napata sinut siitä mukaansa lähtiessään”, valkoinen na
naaras naukaisi. Rontti nyökkäsi hieman edelleen maata tuijotellen ja lähti sitten kipittämään kohti leirin sisäänkäyntiä. Hän tunsi inhottavan jännityksen tunteen puristavan kurkkuaan ja painavan hänen vatsaansa, mutta hän oli alkanut tottua siihen. Vaikka kolli oli ollut mukana partioissa jo monet kerrat, edelleen häntä jännitti se. Hän kuitenkin piti enemmän rajapartioista kuin saalistuspartioista. Hänellä oli rajapartioissa turvallisempi olo, koska muut kissat olivat aivan siinä vierellä ja hänellä ei ollut suorituspaineita, kuten saalistaessa.
“Ovatko kaikki tässä?” kuului kissan ääni. Rontti nosti katsettaan. Hän näki Mehiläislennon, joka katsoi suoraan häneen. Rontti ei ollut oikein jutellut valkoisen kollin kanssa – kuten muidenkaan kissojen – mutta tunnisti tämän ja oli kuullut tämän nimen niin monta kertaa, ettei voinut enää erehtyä siitä, kuka hän oli.
“Taitaa olla”, vastasi taas tuttu kissa. Tällä kertaa se oli Nopsaliekki. Rontti edelleen muisteli, joka kerta nähdessään tutun nuoren soturin sitä, miten hän oli alunperin tullut klaaniin vierailuun. Kai hänen oli edelleen kuitenkin tarkoitus myös liittyä? Rontti vilkaisi vielä hieman ympärilleen ja huomasi mukana olevan myös Haukkatassun – varmaankin siksi, että nuori naaras oli Mehiläislennon oppilas – sekä Väärävarjo.
“Sitten voimmekin lähteä”, Mehiläislento totesi. Muut mutisivat myöntelevästi ja partio lähti sitten matkaan.
He tassuttivat heti kohti ensimmäistä rajaa ja Haukkatassu jättäytyi Rontin vierelle.
“Hei, Rontti! Miten menee?” oppilas kysyi lempeästi.
“Ihan hyvin kai”, kolli mutisi. Hänen olemuksensa taisi antaa ilmi sen, että hän ei ollut kamalan puheliaalla mielellä, joten nuori naaras alkoi kiihdyttää askeliaan saadakseen mestarinsa kiinni.
“Jutellaan taas myöhemmin, minun on varmaan kuitenkin parempi pysyä Mehiläislennon lähellä ja keskittyä partiointiin enemmän”, hän sanoi lapansa yli ja harppoi sitten mestarinsa kiinni. Rontti huokaisi, osin helpotuksesta ja osin surusta. Hän ei oikein osannut enää jutella muiden kanssa, mutta ei seura omalla tavallaan ollut pahitteeksikaan.
“Huomenta, Rontti! Miten olet sopeutunut klaanielämään?” Nopsaliekin ääni säikäytti Rontin.
“Huomenta, Nopsaliekki. Kai minä olen ihan hyvin sopeutunut”, raidallinen kolli sanoi hiljaa. “Miten sinä olet voinut?” hän kysyi vielä yrittäen pitää keskustelun pystyssä jollain tapaa.
//Nopsa
