Rontti
//Kirjoittaja: Käärmis
//Kotikisu | Tuntematon alue
Armas nukkui rauhallisesti Rontin vieressä. Raidallinen kolli katsoi ystäväänsä tylsistyneenä.
“Armas! Armas! Armas herää jo!” Rontti hätyytti, mutta yksisilmäinen kolli vain haukotteli, ynähti ja vaihtoi asentoa. Rontti päästi pitkän huokauksen.
“Senkin typerä karvapallo”, hän sihahti ja tassutti pois kollin viereltä. Kolli halusi tehdä jotain tai tarkemmin sanottuna hän halusi lähteä taas ulos, mutta Armas vain nukkui ja nukkui.
“Voisin lähteä metsään, nyt kun Armas nukkuu”, Rontti pohti ääneen, mutta pudisti sitten päätään. “Ei, ei. Olen tehnyt hänelle lupaukseni ja pidän siitä kiinni. Myöskin, en haluaisi jäädä vahingossakaan kiinni, jos Armas lähtisi perääni ja löytäisikin minut”, hän järkeili. Kolli päästi huokauksen ja meni taas kiinni olevalle suuaukolle maukumaan.
Jonkin aikaa mau’uttuaan kaksijalka tuli viimein aiukaisemaan hänelle reitin ulos.
“Kiitoksia. Tulen pian takaisin, mutta mikäli Armas herää ennen paluutani, ilmoittakaa hänelle, että lähdin ulos”, Rontti naukaisi kaksijalalle ja tassutti ulos. Hän suuntasi aidalle ja loikkasi sen päälle.
Hetken kuljettuaan kolli huomasi kissan yhden kaksijalanpesän ikkunan toisella puolen. Hänen silmänsä levisivät täydestä innosta ja hän loikki ikkunalle.
“Hei! Minä olen Rontti, kuka sinä olet?” kolli huusi ikkunan toisella puolella istuvalle kissalle. Hän katsoi kissaan, joka katseli häntä kahdella erivärisellä silmällään sisältä käsin.
“Minä olen Lintu. Osaisitko auttaa minut ulos täältä? En saisi poistua pesästä, mutta haluan verrytellä jalkojani”, tummanharmaa kolli huusi Rontille. Rontti katseli ympärilleen.
“Olisiko siellä aukinaista ikkunaa, tai jos kaksijalka poistuisi ulos, voisit kokeilla livahtaa ulos ennen kun se sulkee uloskäynnin liikkuvalla seinällä?” raidallinen kolli ehdotti Lintu nimiselle kollille. Hän toivoi voivansa auttaa tätä ja saavansa tästä itselleen ystävän. Tummanharmaa kolli katosi alas ikkunan edestä ja lähti jonnekin. Rontti jäi siihen odottamaan, mikäli tämä tulisi takaisin.
Kesti tovi, kunnes Linnuksi itsensä esitellyt kolli saapui takaisin.
“En löytänyt aukinaisia ikkunoita, ja kaksijalat ovat lähteneet pesästä jo aikaisemmin. Olisiko sinulla mitään muita ideoita, jolla saada minut ulos? Haluaisin kovasti hengittää raikasta ulkoilmaa, mutta kaksijalkani eivät pidä siitä, että kuljen ulkona”, kolli sanoi surkistuneella äänellä. Ronttia alkoi väkisinkin säälittää.
“Voimme me edelleen yrittää jotain. Tiedätkö miten kaksijalat saavat sisäänkäyntejä tai ikkunoita auki? Voisimmeko ehkä yrittää matkia sitä?” raidallinen kolli ehdotti toiselle huutaen edelleen ikkunan lävitse. Lintu nyökkäsi ja loikkasi alas. Rontti seurasi ikkunan lävitse mihin tämä meni. Pian hän kuuli räminää kiinni olevan uloskäynnin toiselta puolen. Lintu yritti selvästi saada oven auki. Rontti meni sen toiselle puolelle. Hän näki uloskäynnin tukkivan liikkuvan seinän pienen ulkoneman aina tärähtelevän, kun Lintu yritti selkeästi saada sitä auki. Rontti muisti silloin, miten kaksijalat aina painoivat sitä, jotta se suuaukko aukeaisi ja liikkuva seinä alkaisi liikkua.
“Loikataan yhtä aikaa! Silloin painoa on enemmän ja saatamme saada sen painettua!” Rontti kuuli Linnun huutavan toiselta puolelta.
“Selvä!” raidallinen kolli huusi toiselle kissalle. Hän odotti hetken, kun Lintu alkoi laskea takaperin ja huusi merkin. Sitten Rontti ponnisti itsensä ulkonemalle ja roikkui siinä koko painollaan yrittäen kääntää sen alas asti. Kuitenkin pentuikäisen kollin paino ei ollut tarpeeksi ja ulkonema kääntyi vain vähäsen. Lintu jatkoi yrittämistä ja Rontti yritti tahdittaa itsensä tämän mukaan, mutta he eivät edes yhdessä onnistuneet.
Lintu päästi toisella puolella äänekkään sihahduksen ja alkoi sitten ilmeisesti raapia liikkuvaa seinää. Rontti tunsi huonoa omatuntoa siitä, että ei ollut onnistunut auttamaan toista kissaa.
“Olen pahoillani Lintu! Olisin halunnut leikkiä kanssasi mielelläni”, raidallinen kolli sanoi surkeana. Lintu päästi ärähdyksen ja Rontti kuuli hänen siirtyvän taas ikkunalle. Hän seurasi ääntä ja loikkasi taas ikkunan eteen. Lintu ei näyttänyt tyytyväiseltä.
“Etkö voisi hakea kaksijalkojasi ja laittaa heidät päästämään minut ulos”, kolli tuhahti ilottoman sarkastisesti ja pyöräytti silmiään.
“Olen oikeasti todella pahoillani! En vain ole tarpeeksi taitava keksimään sinulle pakoreittiä”, Rontti naukui surullisena.
“Missä sinä asut? Jos pääsen karkuun, tulen tapaamaan sinua”, Lintu kysyi. Ronttia ihmetytti, miten kolli vaikutti yhtäkkiä niin rennolta.
“Asun tuolla suunnassa. Se on lempeän keltainen kaksijalanpesä kahden harmaan välissä. Olen kyllä luultavasti ulkona, niin saatat löytää minut helposti”, raidallinen kolli sanoi iloinen pilke ruskeissa silmissään. Lintu nyökkäsi ja Rontti loikki pois. Hän lähti kohti kotia, mutta ei kerennyt pitkälle, kun Armas jo saapui häntä vastaan.
“Hei Rontti! Huomasin, että et ollut enää pesässä ja huolestuin, että jotain olisi voinut sattua. Tulin siis etsimään sinua, onneksi olet kunnossa”, oranssi kolli naukui hänen yksi silmänsä iloisesti kimmeltäen.
“Turhaan murehdit, mutta miten löysit minut?” Rontti kysyi. Armas kehräsi.
“Seurasin vain hajuasi. Se oli helppoa, kun olit kulkenut vain yhteen suuntaan, etkä tehnyt mitään kierroksia. Palataanko takaisin kotiin, vai lähdetäänkö vielä tutkimaan paikkoja?” Armas kysäisi.
“Tutkitaan vielä. Tapasin muuten erään Lintu nimisen kollin. Yritin auttaa häntä karkaamaan ulos, koska hänen kaksijalkansa eivät päästä häntä, mutta en onnistunut. Voin esitellä sinut hänelle myöhemmin, jos haluat”, raidallinen kolli ehdotti ystävälleen. Armas nyökkäsi.
“Se olisi mainiota.”
