Rontti
//Kirjoittaja: Käärmis
//Erakko | Eloklaanin reviiri
Rontti huomasi Vienotassun työskentelemässä muiden potilaiden luona eikä viitsinyt häiritä häntä. Hän vetäytyi takaisin ulos leiriin. Pienestä kollista tuntui jatkuvasti uhatulta, kun hän oli niin monien kissojen ympäröimänä. Hän toivoi kovasti vain voivansa vetäytyä pois piiloon. Hän hiippaili leirin reunamilla yrittäen löytää itselleen piiloa parhaansa mukaan.
Pian kolli törmäsi johonkuhun ja vinkaisi.
“Anteeksi kamalasti! Olen niin kamalan, hirveän pahoillani! Voinko jotenkin hyvittää tekoni!” kolli naukui paniikissa.
“Turhaan pyytelet anteeksi, ei se mitään”, kissa vastasi. Rontti uskaltautui vain vilkaisemaan kissaa nopeasti ja laski taas katseensa. Kissa oli nätti hopeanharmaa naaras. Hänellä oli siniset silmät, jotka katsoivat häntä rauhallisesti.
“Kukas sinä mahdat olla? Minä olen Kuuhohde”, naaras kysyi. Rontti ei vieläkään uskaltautunut katsomaan naaraasta.
“Olen Rontti”, hän mumisi hiljaa.
“Anteeksi? En kuullut”, Kuuhohde sanoi.
“Minä olen Rontti”, kolli mumisi uudelleen. Kuuhohde oli hetken hiljaa.
“Anteeksi, voisitko toistaa?” naaras sanoi varovasti.
“O- olen Rontti”, kolli sanoi puristaen kauhuissaan silmiään kiinni. Hän tunsi naaraan lempeän kosketuksen lavallaan ja vetäytyi kauhistuneena kauemmas tuijottaen naarasta vauhkona.
“Ai, anteeksi! Ei ollut tarkoitus säikäyttää… Rontti?” naaras naukui pahoittelevasti. Rontti katsoi häntä edelleen peloissaan. Ainakin hän oli saanut kollin nimen oikein.
“Ei… se mitään”, kolli vastasi hipihiljaa. Kuuhohde nousi ylös.
“Taidat olla uusi täällä. Haluatko, että esittelisin sinut vaikka muille?” naaras kysyi. Rontti pudisti päätään vähäsen.
“No, entä, jos lähdettäisiin vaikka ulos? Kuulostaisiko se hyvältä?” hopeanharmaa naaras kysyi. Rontti pohti hetken ja nyökkäsi sitten varovasti. Kuuhohde hymyili iloisesti ja lähti tassuttamaan leirin poikki kohti uloskäyntiä. Rontti lähti hänen peräänsä ja yritti pysytellä koko ajan hänen kannoillaan.
“Voimme vain kävellä, jos niin tahdot”, Kuuhohde sanoi, kun he pääsivät ulos. “Vai haluatko ennemmin, vaikka saalistaa? Näytät siltä, ettet ole syönyt hyvin kuuhun!”
“Kävellään vain”, Rontti piipitti. Kuuhohde nyökkäsi siniset silmät kimmeltäen.
“Voin esitellä sinulle reviiriä! Siitä tulee hauskaa!” naaras naukaisi innoissaan. Rontti nyökkäsi hiljaa.
Kun Kuuhohde oli esitellyt reviiriä, he olivat jääneet lepäämään ulos eräälle joen ylitse kaatuneelle puulle. Kuuhohde pysytteli turvallisesti rannalla, kun taas Rontti nautti olla sen päällä ja katsoa jokea, joka virtasi jo, kun jää oli jäänyt ohueksi. Se oli siis rikkoutunut virtauksessa, mutta jäätä oli taas vähän matkan päässä, joten jos jokeen tipahtaisi, saattaisi jäädä jumiin jään alle ja hukkua. Se ajatus puistatti Ronttia, mutta muuten hän tykkäsi olla kaatuneen puun rungolla. Se oli hänestä mukavaa, olla sillä tavoin veden läheisyydessä.
“Olisi varmaankin parempi palata vähitellen leiriin. Auronko on laskemassa”, Kuuhohde naukui. Rontti nousi siis ylös ja meni naaraan luokse varovasti. Hän ei viitsinyt ainakaan pistää tälle vastaan, ehkä naaras osottautuisikin samanlaiseksi, kun Lotta. Koli ei halunnut ottaa sitä mahdollisuutta.
Kolli seurasi tarkasti perässä, kun naaras matkasi kohti leiriä.
Rontti tassutti varovasti ulos leiristä. Hän oli ollut klaanissa nyt muutaman päivän ja alkanut tottua osittain klaanielämään. Edelleen hän kyllä inhosi sitä kissojen määrää ja vihasi eniten nukkumista, kun muut kissat olivat siinä niin kaukana mutta niin lähellä.
Kolli oli sanonut lähtevänsä saalistamaan, mutta hänen päätavoitteensa oli tavoittaa Lotta. Hänen täytyi vielä suorittaa lupauksensa osa tai naaras saattaisi vielä murhata hänet kollin uudelleen nähdessään.
Rontti suuntasi hiljaa rajalle asti ja alkoi sitten etsiä merkkejä naaraasta.
“Lotta? Lotta oletko täällä?” kolli kuiskutti hiljaa. Hän oletti, että naaras ei tulisi, mutta pian hän jo ilmestyi esiin.
“Tässä sitä ollaan. Niin, tulitko kertomaan tyttärestäni?” naaras kysyi. Hänen tuttu raakkuva äänensä tuntui vihlovan Rontin korvia, mutta hän ei saattanut välittää asiasta. Hän vain keskittyi siihen, mitä oli tullut tekemään.
“Kyllä. Hän on tätä nykyään Käärmekulta. Hän on vielä jotenkuten heikossa kunnossa, kun kettu taisi hyökätä hänen kimppuunsa, mutta hän on siitä huolimatta kuitenkin elossa. Olen nyt siis hoitanut oman osuuteni, joten emme tapaa enää”, Rontti sanoi ja kääntyi ympäri.
“Hyvää työtä nuori kolli ehkä et olekkaan niin hyödytön kuin luulin”, Lotta sanoi ja lähti itsekin jo pois. Rontti vilkaisi lapansa yli hänen peräänsä, mutta lähti sitten oikeasti saalistamaan, jotta ei olisi valehdellut kaikille ulos menemisensä syystä täysin.
