Roska
//Kirjoittaja: Elandra
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisö
//TAISTELUTARINA
Olin lähtenyt partioon yhdessä pentuetoverini Hyökyaallon ja Rubiinin kanssa. En pitänyt saalistamisesta en sitten yhtään! Sain joka saalistuspartion päätteeksi kuulla kommentteja kujakissoilta, miten surkeasti olin pärjännyt. Se oli totta, harvoin minä edes olin saanut mitään kiinni. Inhosin sitä, kuinka kissojen katseet kääntyivät aina minun mustaan turkkiini, kun joku arvosteli saalistustaitojani.
Kesken kaiken Hyökyaalto oli aivan yhtäkkiä rynnistänyt rajan yli suoraan Eloklaanin reviirin puolelle. Typerä veljeni oli seurannut rusakkoa ymmärtämättä, että pitkäkorva oli juossut jo rajan yli suoraan kohti vihollispartiota. Eloklaanilaisten joukossa oli minulle tuttu kissa, jonka kanssa olin taistellut hyökätessämme Eloklaanin leiriin. Kun kolmesta eloklaanilaisesta selvästi vanhin ja kokenein kissa lähti syöksymään kohti Hyökyaaltoa, oli selvää, että tästä syntyisi taistelu. En pitänyt turhasta verenvuodatuksesta, mutta täytyi myöntää, että olin jollain sairaalla tavalla iloinen tavatessani taas kermanvärisen kollin! Jokin hänessä kiehtoi minua, mutten ihan osannut sanoa mikä. Kermanvärinen kolli syöksyi kohti minua, enkä ehtinyt väistää hänen nopeaa hyökkäystään. Kissan käpälä iskeytyi inhottavasti vasten kasvojani. Kamppailimme melko tasaväkisesti hetken, kunnes vihollinen sai otteen minusta. Hänen käpälänsä olivat kietoutuneet niskani ympärille ja hetken luulin jo, etten pääsisi siitä irti. Tämä kissa ei ollut lainkaan sellainen, millaiseksi eloklaanilaisia oli kuvailtu. En tiennyt miksi, mutta juuri se taisi olla syy, jonka vuoksi kissa oli kiinnostava. Ellemme olisi olleet vihollisia, olisin mielelläni selvittänyt, mikä hän oikein oli kissojaan..
Jossain vaiheessa minusta alkoi tuntua siltä, että jäisin tämän kiehtovan kissan otteeseen ikuisuudeksi. Vaikka kissa niin kiinnostava olikin, en halunnut jäädä tähän. Asentoni oli kerrassaan epämukava, ja kollikissa teki kaikkensa saadakseen sen entistä epämukavammaksi. Siispä heittäydyin aivan veltoksi ja ihmeen kaupalla onnistuin rimpuilemaan irti toisen otteesta. Kierähdin ketterästi taaemmas ja kampesin itseni pystyyn, kääntynen nopeasti vastustajani puoleen. Kermanvärisen kissan savuisissa silmissä oli vihainen ilme. Olin hieman harmissani siitä, ettei toinen ollut iloinen nähdessään minua. Minä sentään olin ollut viime kohtaamisen aikana erityisen kiltti. Kollikissa loikkasi kynnet ojossa minua kohti, mutta väistin hänen liikkeensä ja lähdin juoksemaan kohti metsää, kauemmas rajasta. Kuten olin arvellutkin, kolli lähti aikailematta perääni. Kun välimatkaa muihin oli tarpeeksi paljon, pysähdyin ja käännähdin äkkiä vastustajani puoleen, hyökäten sitten häntä kohti. Vihollinen ei ehtinyt vastaanottaa iskuani, joten pääsin iskemään vaivatta hänen selkäänsä. Upotin hampaani eloklaanilaisen niskaan ja iskin käpälilläni tämän turkkia. Hetken kuluttua loikkasin pois kollin niskasta ja laskeuduin lumiselle maalle.
”Hei, me emme tainneet esittäytyä viime kerralla”, naukaisin rauhallisella äänellä, yrittäen taas ottaa Deimoksen roolin, ”minun nimeni on Roska. Mikä sinun nimesi on?”
//VarjoKurre?
