Rubiini
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Erakko | Kujakissayhteisö
Oli kulunut kaksi kuuta siitä, kun Rubiini tovereineen oli eksynyt Keijukaisen kujakissayhteisön alueelle. Sen kohtalokkaan päivän jälkeen he eivät olleet astuneet kaksijalkalan ulkopuolelle tassullakaan, eikä heille ollut annettu muuta vaihtoehtoa kuin sopeutua uuteen kotiinsa.
Rubiinista muut kissat olivat ihan mukavia – tai ainakin Leopardi ja Menninkäinen. Keijukaista näkyi harvemmin, sillä hän vietti aikaansa joko rakennuksen yläkerrassa tai kaduilla partioimassa. Silver ja Nefiri olivat edelleen hyvin varuillaan uusien tuttavuuksien kanssa, eivätkä yhteisön kanssa vietetyt pari kuuta olleet vaikuttaneet ainakaan positiivisesti heidän negatiivisiin asenteisiinsa. Rubiini itse ei tiennyt, mitä ajatella koko tilanteesta. Hänellä oli erittäin ristiriitaisia kokemuksia, eikä hän osannut niiden avulla päättää, pitikö yhteisöä enemmän uhkana vai mahdollisuutena.
Heidän pientä joukkoaan oli pidetty tiukasti silmällä siitä saakka, kun Keijukainen oli johdatellut heidät päärakennukselleen. He eivät olleet saaneet käydä rakennuksen ulkopuolella kahteen ensimmäiseen neljännesosakuuhun, ja senkin jälkeen heitä oli otettu yksi kerrallaan mukaan partioihin, joiden aikana pakeneminen oli lähes tulkoon mahdotonta.
Rubiini oli päässyt mukaan partioon pari kolme kertaa yhteisössä viettämänänsä aikana, ja silloin häntä oli vahtinut joko Leopardi tai Arpi ja muut partiossa olijat. Tuona aikana, jonka hän oli saanut viettää vapauden kaltaisessa, hän ei ollut edes harkinnut karkaamista. Ensinnäkin hänen ainoat ystävänsä olivat yhä kujakissayhteisön päämajassa. Toiseksi: partioiminen ei ollut niin kamalaa kuin olisi voinut luulla. Leopardi oli selittänyt hänelle niitä näitä omasta pojastaan ja kaksijalkalasta, ja Rubiini oli kuunnellut häntä kiinnostuneena. Leopardi oli varmaankin koko yhteisön mukavin kissa.
Eräänä päivänä Rubiini heräsi siihen, että kourallinen kissoja palasi ruoan etsinnästä takaisin taloon. Nefiri oli heidän mukanaan – Arpi aivan hänen kannoillaan. Valkoturkkinen naaras käveli Rubiinin ja Silverin luo mitäänsanomaton ilme naamallaan.
Rubiini nousi istumaan ja hieraisi tassullaan unisia silmiään. ”Hei, Nefiri!” nuori kissa tervehti ystäväänsä iloisesti. ”Minkälaista ulkona oli?” hän kysyi heti perään.
//Nefiri?
