Rubiini
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Erakko | Kujakissayhteisön lähialueet
Kun Nefiri lopulta kysyi, oliko Rubiinilla sisaruksia, hän ei voinut enää vältellä Safiirin ajattelemista. Oli vain reilua, että Rubiini kertoi jotain omasta menneisyydestään vastineeksi.
”On minulla”, hän aloitti ja yritti parhaansa mukaan kätkeä epävarmuutensa puhuessaan. Hän piti naamallaan pirteän hymyn ja kääntyi selittäessään katsomaan muun partion suuntaan: ”Minulla on sisko, Safiiri. Mekään emme näytä paljon toisiltamme: hänellä on kellanpunainen turkki ja syvänsiniset silmät.”
Totta puhuakseen Rubiini oli vähitellen alkanut unohtaa, miltä sisko näytti. Välillä hän näki tätä unissaan, joissa he olivat yhä pentuja ja leikkivät yhdessä Ukon pirtin lattialla. Tulipalon jälkeen Rubiini oli joutunut käymään sisäistä kamppailua omien tunteidensa ja Silverin kertoman välillä – hänen tuntemansa Safiiri ei ikinä olisi lähtenyt noin vain ja jättänyt Rubiinia taakseen. Safiiri oli Rubiinin ainut elossa oleva sukulainen, ja siitäkin syystä Rubiinin oli ollut aluksi vaikea hyväksyä sitä tosiasiaa, että naaras oli lähtenyt Byronin kanssa pois.
”Safiiri oli minun paras ystäväni. Hän oli myös hyvin rohkea ja suojeli minua kaikelta ikävältä. Joskus jos rikoin jotakin vahingossa, hän otti syyt niskoilleen, vaikka hänen ei olisi tarvinnut”, Rubiinin ääni pehmeni hetkeksi, kun hän muisteli kuiden takaisia tapahtumia. Raastava ikävä iski samalla, ja se tuntui repivän hänen sydämensä paikoiltaan.
”Mutta ei hän loppujen lopuksi ollut kovin hyvä sisko”, hän jatkoi ja kohautti sitten lapojaan vähättelevästi. ”Minun on parempi sinun ja Silverin kanssa, kuin Safiirin ja Byronin. He jättivät minut, mutta te ette ikinä tekisi niin.” Hän kääntyi katsomaan Nefiriä hymyillen.
//Nefiri?
