Rubiini
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön lähialueet
”Vai jotain kaksijaloista”, Rubiini toisti ja hiljeni hetkeksi miettimään, mistä kertoisi raidalliselle naaraalle. Kaksijaloista oli niin paljon kerrottavaa, ettei hän tiennyt, mistä aloittaa! Lopulta hän päätyi kertomaan Ukosta: ”Ennen kuin minusta tuli Silverin ja Nefirin ystävä, asuin siskoni ja kasvatti-isämme kanssa vanhan kaksijalan luona. Me kutsuimme häntä Ukoksi.”
Pähkinä katsahti häneen yllättyneenä. ”Olitko sinä kotikisu?”
Rubiini nyökäytti päätään ja jatkoi: ”Asuimme yhdessä pienessä kaksijalkojen pesässä. Ukko huolehti, että meillä oli aina ruokaa ja vettä saatavilla, ja hän leikki kanssamme usein, kun Byron oli ulkona seikkailemassa. Häntä herttaisempaa kaksijalkaa sai hakea.” Haikea hymy oli noussut vitivalkoisen kissan kasvoille. Ikävä riipaisi hänen rintaansa.
”Mitä Ukolle sitten kävi?” Pähkinä kysyi tunnustelevaan sävyyn.
Rubiini sulki hetkeksi silmänsä ja yritti tukahduttaa pintaan puskevat kaameat muistot, jotka polttelivat hänen mieltään. Hän ei ollut kertonut Pähkinälle vielä kaikkea menneisyydestään, sillä siitä puhuminen oli kuin vanhoja haavoja olisi revitty uudelleen auki. Toisaalta Pähkinä oli hänen hyvä ystävänsä, ja hän halusi olla rehellinen tälle. Pähkinä ansaitsi kuulla koko tarinan.
”Eräänä päivänä Byron ja Safiiri lähtivät ulos. Minä en saanut lähteä mukaan, sillä oli aurinkoista, eikä ihoni kestä palamista, joten jäin Ukon kanssa mökille. Menimme Ukon kanssa nokosille hänen petiinsä, ja kun heräsin, savua oli kaikkialla. Olimme jumissa Ukon makuuhuoneessa, ja Ukko rikkoi ikkunan saadakseen minut ulos. Kun hän nakkasi minut ulos ikkunasta, sain nämä arvet lasinsirpaleista. Ukko jäi pesään.” Rubiinin kurkkua kuristi kuin hän olisi taas ollut mökissä tulipalon aikaan ja vetänyt henkeen polttelevaa savua. ”Sen jälkeen muistan vain, että Silver vei minut turvaan ja hoiti haavani. Hän kertoi tulleensa katsomaan minua, kun oli saanut tietää, että Byron ja Safiiri olivat lähteneet kaksijalkalasta ja jättäneet minut yksin.”
Naaras piti katseensa maassa, ja samassa hän huomasi Pähkinän jättävän jälkeensä punaisia tassunjälkiä. Rubiini pysähtyi kuin seinään ja katsahti ystäväänsä huolestuneena.
”Sinä siis kuitenkin loukkaannuit!” hän maukui ja kohtasi ystävänsä vihreät silmät.
//Pähkinä?
