Rubiini
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisö
Rubiini oli iloinen huomatessaan ystävänsä voivan paremmin. Raitaturkkinen naaras oli kuitenkin selvästi kyllästynyt istuskeluun ja kaipasi jotain tekemistä. Rubiini oli edelleen sitä mieltä, ettei Pähkinän olisi pitänyt rasittaa itseään enää enempää tänä päivänä, mutta hän tunsi ystävänsä jo sen verran hyvin, että tiesi naaraan torjuvan ajatuksen lepohetkestä.
”Voisimme ainakin siirtää petejä vähän kauemmaksi ikkunan luota. Tähän vuodenaikaan on melko vilpoista, enkä halua vilustua”, Rubiini maukui ja viittoili erilaisista pehmukkeista rakennettujen nukkumapaikkojen suuntaan. Todellisuudessa petien siirtämisellä ei ollut mikään kiire, mutta koska Pähkinälle piti keksiä jotakin tekemistä, sen saattoi hyvin tehdä tänään.
Pähkinä silmäili heidän vuoteitaan arvioivasti ja kohautti sitten lapojaan. ”Ihan miten vaan”, tämä tuhahti lopulta ja tassutti petien luo. Rubiini seurasi hänen perässään mielissään siitä, että naaras oli tarttunut hänen ehdotukseensa.
Yhdessä he raahasivat yllättävän raskaita pehmustekasoja kauemmaksi ikkunan luota. Ensin he siirsivät Rubiinin vuoteen ja sen jälkeen Pähkinän. Kun urakka oli saatu päätökseen, Rubiini kellahti omalle vuoteelleen uupuneena.
Ulkona oli tullut pimeää sillä välin, kun he olivat ahkeroineet. Laudoitettujen ikkunoiden väleistä hohkasi kaksijalkalan tähtien kirkasta valoa huoneeseen. Yhteisön jäsenet asettuivat vähitellen yöpuulle, ja niin teki myös Rubiini.
Hän käpertyi mukavaan asentoon pehmusteiden päälle, kuitenkin pitäen kasvonsa suunnattuna Pähkinään. Raidallinen naaras istui vuoteessaan miettiväisen näköisenä ja katseli yläkertaan johtavan portaikon suuntaan. Jokin aika sitten Päivänsäde oli palannut ulkoa ja mennyt suorinta tietä yläkertaan, johon Keijukainen oli linnottautunut yksinään. Rubiini oli kuullut, että Mäihä – yksi Päivänsäteen kasvattajista – oli löydetty kuolleena. Uutinen oli varmastikin ollut raskas Päivänsäteelle.
Haukotus karkasi Rubiinin suusta. Hän laski päänsä etutassujensa varaan ja katsahti vielä viimeisen kerran Pähkinään, joka istui selin häneen. ”Hyvää yötä, Pähkinä”, hän kuiskasi naaraalle, ennen kuin sulki silmänsä ja jäi odottamaan unen tuloa.
