Rubiini
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Hahmon sijainti:
//Eloklaanin reviiri
//TAISTELUTARINA (vain viimeinen kappale on rajakahakasta, eli 130 sanaa = 1TaP)
”Voi Pähkinä. Tänään on ollut niin kovin kaunis päivä. Aurinko paistaa ja linnut laulavat – hiirenkorvaan ei varmastikaan ole enää pitkä aika!” Rubiini huokaisi katsellen haaveilevasti puiden latvojen takaa pilkistävää palaa taivasta.
”Hei Rubiini, kenelle sinä juttelet?” Leopardi ilmestyi Rubiinin taakse.
Rubiini kääntyi katsomaan täplikästä naarasta hymyillen hieman aavemaisesti. ”Pähkinälle.”
Leopardin hämmentynyt ilme muuttui myötätuntoiseksi. ”Kaipaat häntä varmasti kovasti.”
Rubiini kallisti päätään kysyvästi. ”Miksi kaipaisin? Hänhän on aivan tässä näin”, hän sanoi ja laski tassunsa edessään olevan myyrän kallon päälle. ”Vai mitä, Pähkinä?”
Valkoisena hohtava kallo pysyi vaiti, mutta Rubiini naurahti vähän, ihan kuin hän olisi voinut kuulla sen vastaavan myöntävästi hänen kysymykseensä.
Leopardi tuijotti pitkään kalloa, ennen kuin siirsi hiukan järkyttyneen katseensa taas Rubiinin. Rubiini käänsi kalloa sen verran, että sen tyhjät silmäkuopat tuijottivat takaisin Leopardiin. Täplikäs naaras luimisti korviaan hämmentyneen oloisena ja oli ilmeisesti aikeissa sanoa jotakin, ennen kuin heidät keskeytettiin Hyökyaallon toimesta.
”Rubiini! Meidän piti mennä saalistamaan”, siro, valkoinen kolli muistutti. Tämä katseli häneen ja Leopardiin päin läheltä leirin sisäänkäyntiä yhdessä siskonsa Roskan kanssa.
”Olen tulossa”, Rubiini lirkutti vastaukseksi ja silitti sitten nopeasti hännällään kalloa. ”Tulen pian takaisin, Pähkinä. Leopardi pitää sinulle sillä välin seuraa.” Hän katsoi päätä hetken hyvin lämpimästi, ennen kuin siirsi katseensa Leopardiin. ”Pidä hänestä huoli sillä välin, kun olen poissa.” Sen jälkeen hän nousi ylös ja tassutti kepein askelin toisten nuorten kissojen luo.
Kujakissojen uusi väliaikainen koti oli Rubiinista kovin kaunis. Oli paljon puita, vesistöjä ja saalistuspaikkoja. Erityisesti tämä komea koivumetsä oli tehnyt häneen suuren vaikutuksen, ja hän olisi voinut viettää siellä kaiken aikansa!
Rubiini oli aivan omissa maailmoissaan, eikä heti huomannut Hyökyaallon heiluvaa häntää, jolla nuori kolli yritti viestittää, että lähistöllä oli rusakko. Hyökyaalto käski häntä ja Roskaa odottamaan paikallaan ja lähti sitten itse hiipimään eläintä kohti.
Rubiini seurasi saalistusta pää aavistuksen kallellaan. Hänen mielessään välähti kuvia Pähkinän kouristelevasta ruumiista, taistelevista ja rääkyvistä kissoista Eloklaanin leirissä, Ukosta palavassa talossa… Naaraan tyyni, rauhallinen olemus säröili, mutta hän taisteli parhaansa mukaan sisäisiä demoneitaan vastaan, jottei se olisi näkynyt ulospäin. Nyt oltiin metsällä, ei tappamassa silkasta tappamisen ilosta.
Hyökyaalto oli kadonnut Rubiinin ja Roskan näköpiiristä hetkeksi. Naaraat seurasivat kollin ja tämän jahtaaman rusakon hajujäljen perässä Eloklaanin rajalle, jonka toiselle puolelle valkoinen erakko oli pysähtynyt. Rubiini huomasi tämän keskustelevan kolmen eloklaanilaisen kanssa. Ilmeisesti rusakko oli päässyt karkuun, sillä koko eläintä ei näkynyt missään. Voi harmi…
Eloklaanilaiset eivät vaikuttaneet olevan kovin mielissään Hyökyaallon astuttua heidän puolelleen rajaa, ja nämä yrittivätkin kovasti saada tätä lähtemään. Yhtäkkiä kiihkeä väittely puhkesi taisteluksi, ja tabbykuvioinen naaras loikkasi Hyökyaallon kimppuun. Siinä samassa myös kermanvärinen kolli oli syöksynyt Roskan päälle, ja täysi rähinä oli päällä.
Rubiinin turkkia alkoi kihelmöidä, kun hän katsoi toistensa kimpussa pyöriviä kissoja. Hänen katseensa lukittui ainoana ilman vastustajaa olevaan siniharmaaseen naaraaseen, ja hänen kasvoilleen levisi hieman kajahtanut hymy.
”Näköjään me tanssimme yhdessä!” hän hihkaisi ja ryntäsi sitten varoittamatta toista nuorta kissaa päin.
//Sade, Roska, Varjo?
