Rubiini
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Erakko |
Silver oli toipunut tappelussa saamistaan vammoista hyvin, eikä kollilla vaikuttanut olevan mitään kipuja jälkeenpäin. Häntä ja Rubiinia auttanut Nefiri oli päättänyt lyöttäytyä heidän seuraansa, ja nyt he liikkuivat kolmen porukassa ruokaa etsien.
Rubiini oli huomannut kestävyytensä kasvaneen viimeisten päivien aikana. Enää ei tuntunutkaan niin kamalan vaikealta kävellä puolta päivää paikasta toiseen, vaan hän jopa pysyi ihan hyvin kahden vanhemman kissan mukana.
Oli keskipäivä, mutta taivas oli pilvinen. Kovin aurinkoisina päivinä emme olleet voineet liikkua pitkiä matkoja, sillä Rubiini iho ei kestänyt liiallista auringonvalossa oleilua. Tällä kertaa he olivat kuitenkin onnekkaita, sillä pilvipeite tarjosi suojaa enemmältä säteilyltä.
He olivat saapuneet uuteen kaksijalkalaan, josta Nefiri ja Silver arvelivat ruokaa löytyvän helpommin. Heidän mukaansa lehtikato oli tulossa, ja se tarkoitti kissojen kannalta sitä, että ulkona selviytymisestä tulisi entistä haastavampaa ja voimia kuluttavampaa.
”Pysykää varuillanne”, Nefiri naukaisi varoittavasti, johon Rubiini vastasi reippaasti nyökkäämällä. Hän kunnioitti vanhempaa naarasta ja tämän kokemuksen mukana tuomaa tietoa. Yhdessä Silver ja Nefiri olivat antaneet nuorelle naaraalle paljon kallisarvoisia elämänohjeita pureskeltavaksi, ja Rubiini halusi jonakin päivänä tulla yhtä taitavaksi ja viisaaksi kuin he.
Suurten kivipesien välistä kulkeva tuulenvire toi Rubiinin nenään mehukkaan hajun. ”Jossakin lähellä on ruokaa!” hän hihkaisi ääneen. Nälkä oli kalvanut hänen vatsaansa koko aamupäivän, ja nyt hän viimein pääsisi syömään jotakin!
Hän loikki Silverin ja Nefirin edelle ja kääntyi vasemmalle kulman taakse. Hän joutui kuitenkin tekemään äkkipysähdyksen heti käännöksen jälkeen, sillä oli vähällä törmätä toiseen kissaan. Harmaaturkkinen naaras sähähti yllätettynä ja katsahti Rubiiniin silmät leiskuten.
”Anteeksi kamalasti!” Rubiini maukui hädissään, ottaen pari haparoivaa askelta kauemmaksi muukalaisesta. Samaan aikaan hän kuuli Nefirin ja Silverin saapuvan taakseen. ”Olin varomaton, enkä haistanut sinua aikaisemmin!” hän selitti nopeasti ja toivoi, että kissa olisi ymmärtäväistä sorttia.
//Keijukainen?
//274 sanaa
