Rubiini
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Erakko |
Keijukaiseksi esittäytynyt erakko vaikutti Rubiinista mukavalta. Kissalla oli omien sanojensa mukaan jopa oma yhteisö jossain lähistöllä! Rubiinista naaran ylen ystävälliseen kutsuun olisi ollut syytä vastata myöntävästi, mutta Nefiri ja Silver eivät olleet kissasta aivan yhtä vakuuttuneita kuin hän.
Rubiini kuunteli vanhempien kissojen välistä, hieman kireähkön kuuloista, sananvaihtoa kärsivällisesti. Silver ei ollut antanut vielä omaa tuomiotaan, mistä Rubiini oli yllättynyt. Vaikka Nefirin mielipide merkitsi Rubiinille paljon, hän odotti Silverin tekevän lopullisen päätöksen jäämisestä tai lähtemisestä. Rubiini oli vannonut itselleen seuraavansa kollia vaikka maailman ääriin, ja niin hän aikoi myös tehdä.
Kuitenkin, ennen kuin kukaan ehtiä sanoa mitään, kissojen takaa kujalta alkoi kuulua kaksijalkojen örinää. Raskaat askeleet kumahtelivat tiiviiden kivipesien seinistä, ja Rubiini tunsi lihastensa jännittyvän turkkinsa alla.
”Meidän pitää mennä”, Keijukainen hoputti ja otti askeleen toiseen suuntaan, siihen suuntaan, jossa ei ollut kaksijalkoja. Rubiini katsoi epäröivästi vuoroin Nefiriä ja Silveriä, odottaen näiden sanovan jotakin. Keijukaisen häntä piiskasi kärsimättömästi ilmaa.
”Hyvä on”, Silver mörähti lopulta, tuupaten Rubiinia Keijukaisen suuntaan. ”Mennään sitten. Täällä ei ole turvallista.”
Rubiini kipitti Keijukaisen perään rivakasti, Silver ja Nefiri kannoillaan seuraten. Hän aisti Nefirin tyytymättömyyden, mutta ei ehtinyt jäädä kyselemään naaraalta, mikä tätä huoletti. Keijukainenhan vain hyvää hyvyyttään yritti auttaa heidät turvaan kaksijaloilta, eikö niin?
//Keijukainen ja Nefiri?
//197 sanaa
