Rubiini
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Erakko | Kujakissayhteisö
Rubiini tunsi myötätuntoa Pähkinää kohtaan: raidallinen naaras kuulosti menettäneen paljon, aivan kuten hänkin.
”Otan osaa”, Rubiini maukui hiljaa ja painoi päänsä kunnioittavasti. Pähkinä pysyi hetken vaiti, kunnes vastasi:
”Kiitos.”
”Tiedätkös, minullakin oli sisko”, Rubiini sanoi sitten ja kohotti punertavan katseensa toiseen naaraaseen. ”Hän kuitenkin hylkäsi minut ja lähti kasvatti-isämme kanssa jonnekin. Toinen puoli minusta kaipaaa häntä, toinen toivoo, etteivät tiemme enää koskaan risteä.”
Pähkinä katsoi häntä hieman hämmästyneenä. Kenties tämä ei ollut odottanut, että Rubiinin kaltainen ilopilleri osaisi kantaa kaunaa ketään kohtaan – etenkään omalle siskolleen. Rubiinia itseäänkin pelotti se puoli hänessä: pimeä, katkeroitunut puoli, joka paukutti hänen takaraivoaan aina välillä ja vaati oikeutta.
Rubiini ravisteli synkät ajatukset mielestään. ”Se on nyt kuitenkin ollutta ja mennyttä. Yhteisö on uusi perheeni, ja niin se voi olla myös sinunkin, jos haluat”, hän naukui pehmeästi ja hymyili Pähkinälle. ”Täällä kukaan ei hylkää sinua, eikä sinun tarvitse enää koskaan olla yksin. Voit saada kodin, jonka ansaitset. Ei enää kieroja isiä, jotka kohtelevat sinua kaltoin. Yhteisö on oikeuden paikka.”
Rubiini todella toivoi, että Pähkinä harkitsisi edes hänen sanojaan. Hänestä olisi ollut niin mukava saada uusi ystävä yhteisöön.
//Pähkinä?
