Ruusunen
//Kirjoittaja: Käärmis
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön kaksijalkala
Ruusunen tassutti eteenpäin partion johdossa. Hän oli päässyt hetki sitten taas kunnolla patioihin, kun Harmonia ja Kaiho olivat tulleet niin vanhoiksi, etteivät tarvinneet jatkuvaa vahdintaa ja huolenpitoa. Toki naaras oli ulkoillut jo aiemminkin, jos oli vain saanut jonkun toisen luotettavan kissan pennuilleen vahdiksi. Niitä kissoja ei tosin ollut kamalan monia.
Hopeanharmaa naaras vilkaisi taakseen Roihuun, Ruutaan ja Kuminaan. Ei yhtäkään häntä aikaisemmin yhteisöön tullutta jäsentä. Naaraan oli siis hieman hankala asettaa täyttä luottamustaan näihin kissoihin. Jos vastaan tulisi rottia, hän ei varmaankaan haluaisi edes auttaa heitä. Toki se mahtaisi olla hänen velvollisuutensa, mutta jos heidän tilanne ei olisi kriittinen ja he pääsisivät vetäytymään turvaan edes henkihieverissä, se oli hänelle tarpeeksi. Oma turkki oli hänelle tärkeämpi.
“Poiketaan noiden kahden kaksijalanpesän välistä”, Ruusunen naukaisi ja lähti johdattamaan joukkiota kahden kaksijalanpesän väliselle pienemmälle polulle.
Hän tassutti itsevarmasti eteenpäin, kunnes kuuli takaansa ääntä. naaras käänsi päätään ja huomasi Ruutan loikanneen eräälle roska-astialle ja katselevan sen sisältöä ilahtuneena. Tämä oli kujapartio, ei ruoan etsintä reki!
“Ruuta! Tule alas sieltä!” Ruusunen naukaisi kovaan ääneen. Kolli ei kuitenkaan kuunnellut häntä vaan jatkoi kaivamista.
“Täällähän on hyvää muonaa!” hän ilmoitti naama virneessä, selvästi tahallaan ärsyttääkseen Ruususta samalla typerällä käytöksellään.
“Olemme partiossa, emme etsimässä ruokaa! Jos olet noin nääntynyt, voit toki aina mennä kaksijalkojen tassuihin vinkumaan ruokaa”, naaras sähähti ärtyneenä ja lähti astelemaan oranssia kollia päin, jotta voisi kiskoa tämän alas.
Silloin viereisestä kaksijalanpesästä tuli ulos pitkä ja jämäkkä aikuinen kaksikalkauros. Se nappasi pesän uloskäynnin laidalta jonkin pitkän oksan, jonka päässä oli lättänä aineena hieman kiveä muistuttava asia.
“Tule alas sieltä tai tuo kaksijalka nylkee meidät!” Ruusunen sihahti Ruutalle ja päätti ottaa jalat alleen, kun kaksijalka ryhtyi huitomaan. Kaikki itsensä puolesta ja enintään perheensä. Niin hän oli opetellut elämänkulun.
Naaras suuntasi heti kohti aitaa, jolta voisi loikata katolle. Ne olivat hänen tavanomainen pakokeinonsa ja muutenkin vain oleskelupaikat.
//Kumina?
