Ruusunen
//Kirjoittaja: Käärmis
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön pesä
Ruusunen suki hiljaa pentujensa turkkeja. Kaiho makasi paikoillaan silmät ummessa ja Harmonia sen sijaan tuijotteli pesän menoja. Nuorempi hopeanharmaan naaraan tyttäristä, Harmonia, oli kuulovikainen. Hänen kuulonsa tuntui vain huonontuvan päivä päivältä ja naarasta alkoi huolettaa, että Päivänsäde ei kokisi valkoista pentua hyödylliseksi osaksi yhteisöä ja veisi tämän mahdollisuudet todistaa itsensä muun muassa heittämällä kokovalkean pentu polon suoraan hyödyttömiin, kun hän saavuttaisi kuuden kuun iän.
Ruusunen vilkaisi Urhoon, joka istuskeli parin hännänmitan päässä juttelemassa esikoisensa kanssa. Riemu selitteli isälleen sitä sun tätä pirteästi ja kaksikko heitteli vitsiä toinen toiselleen rennosti. He muistuttivat paljon toisiaan luonteelta. Niin avoimia ja ystävällisiä kaikille. Ruusunen oli sen sijaan enemmän sulkeutuva, eikä niinkään halunnut asettaa luottamustaan uusille tulokkaille tuosta noin vain.
Hopeanharmaa raidallinen naaras oli yrittänyt pistää mieleensä, jos kukaan uudemmista kissoista olisi mielenkiintoinen ja hieman nuorempi yksilö, jonka hän voisi ottaa enemmän suojatikseen samalla tavoin kuin Kaunokin aikoinaan, mutta yksikään kissoista ei ollut erityisen nuori taikka kovinkaan Ruususen tyylinen kissa.
“Emo, voinko mennä leikkimään?” Harmonia kailotti kovaan ääneen. Pentua ei kyllä voinut kovaäänisyydestä syyttää. Hänen kuulonsa oli syntymästä lähtien ollut kehno ja hän ei varmasti kuullut edes omaa ääntään kovin selkeästi.
“Ei nyt, nuku ensin hetki ja sitten voitte leikkiä yhdessä Kaihon ja Riemun kanssa”, Ruusunen naukaisi yrittäen pitää äänenvoimakkuutensa tarpeeksi pienenä, jotta se ei häiritsisi muita, mutta tarpeeksi suurena, jotta hänen tyttärensä oikeasti kuulisi hänet.
“Selvä”, Harmonia naukaisi kuuliaisesti ja painoi sitten päänsä pienille tassuilleen.
