Ruusunen
//Kirjoittaja: Käärmis
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisö
Syötyään Ruusunen ja Kaunokki lähtivät Hyökyaallon ja Leopardin kanssa ulos kiipeilemään katoille. Ruusunen nautti siitä, kunnes Kaunokki oli pudota alas ja hän pääsi juuri ja juuri kiipeämään takaisin katolle. Sen jälkeen he lähtivätkin heti kotiin. Ruusunen piti koko ajan silmällä nuorempaa naarasta sen varalta, että huomaisi tämän olleen satuttaneen itsensä.
Päästessään takaisin ränsistyneeseen kaksijalanpesään, jossa he asuivat, Kaunokki raahasi Ruususen mukanaan Urhon luo. Kun Ruusunen oli tajunnut, että he matkasivat kohti ruskeaa kollia hän värähti.
Urho ja Kaunokki esittäytyivät, mutta sen jälkeen Urhon huumaava katse lukittautui Ruususeen. Hopeanharmaa naaras tunsi itsensä kiusaantuneeksi.
Kaunokki kuitenkin kysyi Urholta halusiko tämä jutella enemmän Ruususen kanssa, mutta kolli kielsi asian ja lähti puuhaamaan omiaan. Kaunokki kääntyi Ruususta kohti ja alkoi yllättäen kysellä Urhosta esimerkiksi, milloin tämä oli saapunut yhteisöön.
“Mitä väliä! Tehdään jotain muuta!” Ruusunen kivahti rajummin kuin oli ollut tarkoitus. Naaras ei jostain syystä tykännyt puhua Urhosta lainkaan. Kaunokki näytti säikähtäneen hopeanharmaan naaraan huudahdusta.
Ennen kuin Ruusunen kerkesi pyytää anteeksi hän kuuli takaansa huudon.
“Ruusunen!”
Naaras käänsi katseensa taakseen ja huomasi Hennon, Keijon ja Menninkäisen parin ketunmitan päässä.
“Mitä nyt?” naaras murahti.
“Lähdet kujapartioon kanssamme”, Menninkäinen selitti. Ja ennen kuin Ruusunen kerkesi sanoa mitään Hento jatkoi.
“Ja ei. Kaunokki ei lähde mukaan. Emme halua, että punotte jonkun karkaus suunnitelman”, kolli sanoi tuijottaen Ruususta silmät sirillä. Ruusunen vain kohautti lapojaan ja Kaunokkiin vielä kerran vilkaisten lähti kolmen kollin mukaan.
Ulkona lämpöinen tuuli pörrötti Ruususen karvoja. Naaras katsahti taivaalle. Aurinko oli kohta huipussaan. Naaras tunsi lämpimän valopallon säteiden lämmittävän turkkiaan ja kehräsi niin hiljaa, että muut eivät kuulleet.
“Älä haaveile siinä vaan tarkkaile!” Hennon kivakka naukaisu veti Ruususen taas maanpinnalle. Naaras vain pyöräytti silmiään katsoen kollista toisaalle.
*Miksi hän on aina tuollainen kiukkupussi?* naaras ajatteli ärtyneenä hänkin.
Partion aikana ei oikeastaan tapahtunut mitään. Ruusunen tunsi koko ajan itsensä entistäkin väsyneemmäksi ja kun he viimein palasivat, aurinko oli jo laskemassa. Hopeanharmaa naaras vain lösähti vakio nukkuma paikalleen ja sulki silmänsä väsyneenä. Jos Kaunokki olisi lähistöllä, hän voisi kutsua nuoren naaraan luokseen, mutta muussa tapauksessa naaras ei jaksaisi etsiä tätä.
//Kaunokki?
