Ruusunen
//Kirjoittaja: Käärmis
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisö
Kolli ehdotti leikiksi lätäköiden yli hyppelyä. Ruususesta tämä idea oli hieman tylsä, mutta paljoa hän oli valittamaan. Pieni kolli loikkasi lätäkön yli ja määräsi naaraan hyppäämään seuraavaksi. Ruususella oli sen verran pitkät jalat, että hän olisi voinut uskoakseen ylittää lätäkön suurella harppauksella, mutta naaras ei kuitenkaan halunnut pilata tämän pennun rääpäleen iloa. Hän meni lätäkön luokse ja loikkasi sen yli keveästi. Ruususen hypyt olivat kehittyneet, kun tämä oli kulkenut paljon korkealla. Kolli – jonka nimeä hän ei vieläkään tiennyt – tuuppasi häntä hieman, selkeästi yrittäen kaataa naaraan lätäkköön vihaisena siitä, miten hyvin Ruusunen oli hypystä suoriutunut. Naaras ei vieläkään sanonut mitään, mutta antoi smaragdinvihreiden silmiensä katseen lävistää kollia merkkinä siitä, että ei pitänyt tämän ylimääräisestä pelleilystä. Hän antaisi kollin leikkiä kanssaan niin tämä ei ryhtyisi valittamaan, ei siksi, että pitäisi hänestä tai hänen typeristä haastamisistaan. Valkea kolli meni seuraavan, hippusen suuremman lätäkön luo. Hän keräsi voimiaan ja valmistautui hyppyyn sen verran kauan, että Ruususesta tuntui siltä, että hän kerkeäisi kävellä takaisin kaksijalkalaan ja vielä takaisinkin ennen kuin kolli olisi tehnyt hyppynsä. Pian pieni kolli kuitenkin loikkasi. Oli jo lähellä, että hänen tassunsa olisivat koskeneet lätäkön pintaa ja siihen muodostui muutama rengas ilmavirran seurauksena. Ruusunen tuhahti, kun kolli antoi tälle sellaisen katseen, että antoi ymmärtää naaraan jo hävinneen. Naaras kuitenkin lähti loikkaan itsevarmana. Kuitenkin valkea kolli siirtyi hieman tielle, ja pelokkaana osuvansa tähän ja satuttavansa pentua tahattomasti Ruusunen hidasti ja loikka jäi lyhyeksi. Vesi läsähti ja pisaroita lenteli hieman, kun naaraan tassut laskeutuivat lätäkön reunalle. Kolli väläytti omahyväisen hymyn hopeanharmaalle naaraalle ja se sai hänen sappensa kuohahtamaan. Ruususen oli pakko sulkea silmänsä hetkeksi ja hengittää syvään, jottei olisi repinyt nuoremman valkean kissan turkkia irti nahasta. Naaras tassutti pois lätäköstä ja vain nyökkäsi kollille kuin kunnianosoituksena siitä, että tämä oli onnistunut loikassa ja hän ei. Ruusunen ei pitänyt likaisesta pelistä, jota kolli pelasi, mutta hän oli loppujen lopuksi ihan siedettävä kissa (kai). Naaras myös oletti jonkin kaltaisen ystävyyssyhteen tai liittolaisuuden mahdollisesti auttavan itseään, sillä olihan kolli perijän poika. Naaras oli jo menossa seuraavalle lätäkölle, jonka oletti olevan sopiva seuraavaan hyppyyn, mutta valkea kolli kiilasi edelle ja valitsi entistäkin suuremman lätäkön. Ruusunen oli yllättynyt siitä, että kolli halusi edelleen edetä suurempaan, kun oli juuri äsken melkein itsekin epäonnistunut aiemmassa hypyssä. Naaras kuitenkin meni kollin vierelle ja katsahti häneen kuin kysyäkseen kumpi menee ensin. Ilmeisesti se olisi taas kolli sillä hän valmistautui jo hyppyyn. Hän ponnisti ja ponnisti ja pian viimein hyppäsi. Hänen takatassunsa läsähtivät veteen, mutta nuorempi kolli siirtyi silmänräpäyksessä lätäkön viereen.
”En osunut veteen! Onnistuin kyllä!” kollin ääni oli kiven kova.
*Luuleeko hän minua tyhmäksi?* hopeanharmaa naaras ajatteli, mutta ei lopulta taaskaan välittänyt. Tätä riiviötä olisi nyt siedettävä. Ruusunen valmistautui omaan loikkaansa ja ponkaisi pian korkean pitkän hypyn. Valkea kolli yritti taas tulla hänen tielleen, mutta tällä kertaa hän onnistui menemään ohitse. Käännyin tätä kohti röyhistäen rintaani ylväästi.
”Et sinä voittanut mitään! En minäkään osunut veteen! Minä voitin, sillä en koskenut kertaakaan veteen ja viime lätäköllä sinä läsähdit veteen kuin olisit luullut olevasi kala!” kolli valitti. Ruusunen sihahti.
”Mikä sinua vaivaa”, naaraan kurkusta pääsi hiljainen murahdus. Hän kuitenkin tajusi mahdollisesti tämän pienen pirpanan vain sekoavan entisestään, ja toivoi, ettei tämä olisi kuullut äskeistä.
//Cosmos
