Ruusunen
//Kirjoittaja: Käärmis
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön pesä
Ruusunen katsoi Riemua, kun tämä aukoi silmiään ensi kertaa. Naaras tunsi sydämensä pakahtuvan. Hän oli todistanu, miten hänen ihana piani poikansa oli nähnyt maailmaa ensi kertaa.
Pienen kollin silmät olivat vielä siniset, mutta kyllähän ne jo pian oman värinsä saisivat. Ruusunen katsoi ylpeänä, miten pentu vilkuili ympärilleen, vinkaisi ja painautui hänen vatsaansa vasten.
“Kyllä sinä pian voit jo tutkia tätä pesää, mutta nyt taidat olla vielä vähän liian pieni ja pelokas”, naaras naukui pennulleen, joka katsoi ylös häneen silmät suurina.
“Avasiko hän silmänsä? Ja minä en päässyt sitä näkemään!” Urho huudahti kävellessään Ruususta ja Riemua kohden. Hän katsoi pentuunsa hymyillen kaikesta huolimatta.
“Kunpa et olisi joutunut mennä juuri kujapartioon. Olisit voinut olla todistamassa poikasi ensi silmäyksiä maailmaan”, Ruusunen naukui ja katsoi ylös Urhoon. Kolli asteli heidän vierelleen ja meni makuulle.
“Hei vain Riemu! Minä tässä, isäsi. On oikein mukavaa tavata ja tietää, että viimein saatat nähdä minun kasvoni”, Urho naukui pennulle. Ruusunen päästi lempeän kehräyksen ja katsoi kumppaniinsa rakastavasti. Riemusta tulisi varmasti maailman onnellisin pentu, kun hänellä oli heidät vanhempinaan.
“Riemu kulta. Odota vielä pari päivää, niin voimmekin jo päästää sinut tutkimaan pesää. Sen jälkeen odotamme vielä muutaman kuun niin pääsetkin jo ulos ja me voimme opettaa sinulle kaiken tarpeellisen. Sitten sinusta tulee koko yhteisön taitavin kissa”, naaras naukui viiksiään huvittuneesti värisyttäen. Sitähän kaikki pennut halusivat, olla kaikkein parhaita.
