Ruusunen
//Kirjoittaja: Käärmis
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön pesä
Ruusunen seurasi Riemun harjoittelua. Urho opetti tälle hieman hiipimistä ja vaanimista, sekä tietysti muutaman taisteluliikkeen. Kolli oli sanonut Riemun tarvitsevan näitä taitoja jo piakkoin ja Ruusunen saattoi tuntea vain karvojensa nousevan pystyyn ajatellessaan miten totta asia oli loppujen lopuksi. Riemu oli kasvanut hurjaa vauhtia ja oli vain ajan kysymys, kunnes hän olisi jo partioimassa muiden yhteisön kissojen kanssa.
Ruusunen ponkaisi pystyyn ja meni Riemun luokse. Hän katsoi ja analysoi poikansa liikkeitä tarkasti. Hän myös arvioi mitkä liikkeet olisivat tälle ehkä parhaimmat.
“Sinusta tulee vielä oikein vahva kissa. Uskon, että tulet olemaan vielä suureksi hyödyksi koko yhteisölle”, naaras naukui pojalleen tökäten häntä hellästi kuonollaan samalla ylpeästi hymyillen.
“Tietysti tulee. Minä opetan häntä ja pidän hänestä huolen. Aion parhaani mukaan opettaa hänelle vahvuutta ja monia eri tapoja käyttää vahvuuttaan hyödyksi”, Urho naukui ylpeästi. Ruusunen nyökkäsi.
“Siinä tapauksessa minä opetan hänelle ketteryyttä ja miten sitä voi käyttää hyödykseen taistelussa, saalistuksessa ja monessa muussa asiassa”, hopeanharmaa naaras naukaisi.
“Ja minä teen kaikkeni oppiakseni kaiken ja tullakseni parhaimmaksi kissaksi koko yhteisön kaksijalkalassa! Sitten Päivänsäde pitää minua hyödyllisenä ja antaa minulle luottamuksensa nopeammin kuin kenellekään muulle!” Riemu naukaisi innoissaan. Ruusunen naurahti.
“Se ei ole välttämättä niin helppoa, mutta kyllä sitä saa yrittää”, naaras kehräsi ja silitti poikansa selkää hännällään. “Jatkakaa nyt kuitenkin harjoittelua. Minä lähden etsimään ruokaa”, hän sanoi vielä ja tassutti pois.
