Ruusunen
//Kirjoittaja: Käärmis
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisö
Nyt kun kolli oli löytänyt Ruususen, hän laittoi naaraan laskemaan. Hänen tarkoituksena oli laskea kahteenkymmeneen ja sitten etsiä nuorempi kolli. Naaras ei tuntenut leiriä edelleenkään mitenkään parhaiten eikä hän ollut mikään mestarillinen jäljittäjä, joten hänen odotuksensa olivat aika matalalla. Naaras meni samaan paikkaan laskemaan kuin Cosmos. Hän sulki silmänsä ja alkoi laskea.
Päästessään kahteenkymmeneen laskussaan, Ruusunen avasi silmänsä ja lähti etsimään pientä kollia. Hän yritti seurata tämän tassunjälkiä, mutta Cosmos oli selkeästi ollut askeleen edellä. Kaikki kollin jäljet oli aivan sotkeentuneet ja naaras ei voinut tunnistaa muista jäljistä kollin jälkiä. Toivottomana Ruusunen yritti myöskin etsiä Cosmoksen hajujälkeä, mutta turhaan. Hän ei päässyt kauhean pitkälle, kun hajukin alkoi haihtua ja katosi. Naarasta alkoi kalvoa.
*Entä jos hän onkin mennyt taas ulos?* Ruususen lävitse kulkivat väreet. Naaras tassutti lähemmäs leirin suuaukkoa ja tutkiskeli jälkiä maassa. Siinä näytti olevan vain kahdet kollin jäljet, kun hän oli mennyt ulos, ja kun hän tuli takaisin sisään. Ruusunen huokaisi helpotuksesta. Tämä pieni kolli oli yksi iso kiusankappale.
Naaras etsi kollia tovin ja epätoivo alkoi kulkea hänen ylitseen. Hänestä tuntui kuin hän olisi kääntänyt kaikki kivet ja tutkinut kaikki pienetkin raot, mutta Cosmoksesta ei näkynyt jälkeäkään.
“Ei hän ole vain voinut kadota. Onko Cosmos kasvattanut siivet ja lentänyt pois kuin lintu?” Ruususelta pääsi matala murina.
“Mitä nyt?” Naaras hätkähti kuullessaan takaansa äänen ja tuntiessaan kosketuksen selällään. “Näytät vauhkolta pikkupennulta.” Ruusunen käännähti ympäri ja näki Hyökyaallon takanaan. Naaras tuskin tunsi tätä kissaa, joten hän ei ollut varma halusiko kolli olla avuksi vai ennemmin haitaksi.
“Leikin vain piilosta Cosmoksen kanssa”, naaras totesi. Hyökyaalto nyökäytti päätään hitaasti.
“Tarvitsetko apua etsimiseen?” kolli tarjoutui. Hänen kilteytensä sai Ruususen epäileväiseksi, joten hän vain pudisti päätään. Hyökyaalto kohautti lapojaan.
“Jos myöhemmin kaipaat apua, pyydä minulta vain.”
Ruusunen katseli suuntaa, johon Hyökyaalto oli juuri kadonnut. Naaraan tassuja syyhysi halusta juosta ulos. Hän olisi halunnut lähteä ulos purkamaan sitä turhanpäiväistä stressiä, mitä Cosmos hänelle antoi omituisilla leikeillään ja typerällä asenteellaan. Ruususelle iski kuitenkin nälkä. Tuoresaaliskasa – jota he olivat muiden yhteisön jäsenten kanssa kasanneet – houkutteli häntä suuresti.
*Kai minä pienen hiiren kerkeäisin välissä syödä?* naaraalla kävi ajatus. Hän lähti tallustelemaan kohti tuoresaaliskasaa ympärilleen koko ajan kuikuillen. Päästessään tuoresaaliskasalle, naaras säpsähti liikkeestä. Kasassa jokin liikkui? Hän siirsi etutassullaan tuoresaaliita ja niiden alla köllötteli Cosmos. Ruusunen kavahti kauemmas. Hän oli hotkinut siellä tuoresaalista ja ilmeisesti nukahtanut.
*Hyi! En kyllä syö tuota riistää enää sen jälkeen, kun tuo kirppusäkin on makoillut niissä!* Ruusunen tarttui kolliin ja veti tämän pois tuoresaaliiden seasta. Hänen teki kovasti mieli huutaa kollille siitä, miten epähygieenistä hänen oli likaisena makoilla tuoresaaliskasassa, mutta paljon hän oli valittamaan.
“Löysin sinut”, hän vain tokaisi lopulta.
//Cosmos?
