Ruusunen
//Kirjoittaja: Käärmis
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisö
Kaunokki nappasi kaksi hiirtä ja antoi toisen niistä Ruususelle. Naaras oli asiasta erittäin hyvillään. Kun he olivat ottaneet hiiret, he lähtivät takaisin.
Heidän päästyään perille oli jo yö. Ruusunen alkoi olla väsynyt. Hän kuitenkin jutteli vielä Kaunokin kanssa ennen nukkumaan menoa. Kaunokki toivotti hyvät yöt ja Ruusunen teki samoin.
Ruusunen ei kuitenkaan nukahtanut heti. Kaunokki hänen vierellään oli silti jo unessa. Ruusunen käpertyi hänen ympärilleen ja nuoli hieman nuoremman naaraan päälakea.
Hopeanharmaa naaras painoi päänsä ja sulki silmänsä ja oli pian tuudittavassa unessa.
Ruusunen heräsi, kun Kaunokki pyöri hänen päälleen. Vanhempi naaras ähkäisi ja murahti ja herätti myös samalla Kaunokin. Hopeanharmaa naaras aloitti valituksen ja Kaunokki pyysi anteeksi.
Nuorempi naaras lähti pois ja Ruusunen jäi sen sijaan puhdistamaan itseään. Naaraalle tuli kuitenkin kurja olo nuoremmalle naaraalle ärisemisestä. Ei hän varmasti ollut tarkoittanut mitään pahaa.
Ruusunen tassutti ajatuksissaan ympyrää. Naaras mietti mitä tekisi sinä päivänä. Kuitenkin pian hän törmäsi johonkin. Hän ärähti ja nosti katseensa. Hän oli törmännyt Hyökyaaltoon, joka oli jutellut Urhon kanssa. Ruususen sydän jätti lyönnin välistä, kun hän kohtasi ruskean ja lihaksikkaan kollin katseen.
“Ööh… anteeksi”, hopeanharmaa naaras mumisi Hyökyaallolle irrottamatta katsettaan Urhosta. Kollin katse oli ottanut hänet vangikseen, eikä hän päässyt siitä mitenkään irti.
“Liitytkö seuraan?” Hyökyaalto ehdotti ystävällisesti. Ruusunen irrotti katseensa Urhosta ja siirteli etutassujaan nolostuneena.
“No… ehkä joku toinen kerta”, naaras naukui ujona ja loikki äkkiä pois. Häntä nolotti se kauhea tuijotus. Urho varmasti ajatteli hänen olevan täysi typerys ja mietti, miksi hän oli tuijottanut kollia niin kiivaasti.
Naaraan ajatukset keskeytyivät, kun Kaunokki tiputti kaksi hiirtä hänen jalkojensa juureen.
“Nämä ovat sinulle”, naaras naukui hieman ujosti. Ruusunen ei voinut estää pientä hymyä.
“Kiitos”, hän kuiskasi ja kyyristyi hiirien ylle. “Etkös sinä syö?” naaras kuitenkin kysyi huomatessaan, että Kaunokki ei itse syönyt mitään.
“En minä tarvitse”, hän mumisi, mutta Ruusunen työnsi toisen hiiristä hänelle.
“Syö nyt. Minun ilokseni.”
Kaunokki alkoi syödä hieman epäröiden, mutta Ruusunen vain keskittyi omaan ruokaansa.
Syötyään hiirensä Ruusunen kääntyi Kaunokin puoleen.
“Haluaisitko lähteä kanssani kulkemaan katoille. Ottaisimme toki joitakin muitakin mukaan, koska olemme valvottuja, mutta pääsisit kokemaan sen mistä minä pidän suuresti”, Ruusunen ehdotti. Kaunokki katsoi häntä silmät suurina. Vanhempi hopeanharmaa naaras ei ollut varma oliko Kaunokki aikeissa kieltäytyä vai suostua ja antoi tälle tilaa vastata rauhassa.
//Kaunokki?
