Ruusunen
//Kirjoittaja: Käärmis
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisö
Kaunokki suostui Ruususen pyyntöön iloisesti. Ruusunen oli asiasta itsekin hyvin iloinen. He ottivat mukaansa Leopardin ja Keijon ja lähtivät sitten kohti määränpäätään.
He pääsivätkin jo piakkoin katolle ja asettuivat sinne katselemaan miten aurinko laski hiljalleen taivaanrannassa.
Ruusunen tajusi pian, että Kaunokki oli nukahtanut hänen vierelleen ja nojasi häneen. Naaras ei välittänyt vaan sen sijaan kehräsi hiljaisella häänellä. Pian Leopardi tuli lähemmäs häntäänsä taivasta kohti heilauttaen.
“Pitäisi lähteä. En ainakaan itse mielelläni nukkuisi yötä täällä taivasalla”, naaras sanoi ja Ruusunen herätti Kaunokin varovaisesti. Hän kertoi, että pitäisi lähteä ja antoi nuoren naaraan nousta ylös ennen itseään. Nelikko lähtikin pian takaisin ja heti kotiin päästyään Ruusunen asettui unille. Hän nukahti nopeasti ja näki rauhallista unta metsässä saalistamisesta. Hän ei aivan osannut, mutta onnistui silti nappaamaan jotain.
“Hei! Sinä taisit olla Ruusunen”, naaras heräsi rauhallisiin sanoihin. Naaras nosti päätään väsyneenä ja lähes kiljahti, kun huomasi Urhon naaman vain hiirenmitan päässä omastaan.
“Typerys älä herätä Kaunokkia”, Ruusunen sihisi ja huitaisi etukäpälällään – kynnet kuitenkin piilossa – kollia poskelle. Tämä sävähti kauemmas.
“Ilmeisesti siis vihaat minua”, Urho sanoi hivenen pettyneellä äänellä.
“En minä vihaa sinä vain… no ärsytätä minua aina kaikilla mahdollisilla tavoilla”, Ruusunen naukui kiihtyneenä ja ponkaisi pystyyn. Naaras harppoi Hento-nimisen kollin luokse ja pysähtyi tämä eteen.
“Lähdeppä kanssani hakemaan hieman ruokaa”, hopeanharmaa naaras naukui ja Hennon vihainen katse kääntyi häneen.
“Kuka sinusta on tehnyt pomon? Turha kuvitella, että lähden mukaasi typerästä käskystäsi”, kolli ärisi ja asteli pois. Ruusunen jäi tuijottamaan kollin perään loukkaantuneena, mutta ei näyttänyt sitä. Hän loikki seuraavan kissan luo, joka sattui olemaan Silver-niminen toinen kolli. Ruusunen ei ollut juuri koskaan puhunut tällekään kissalle, mutta ei antanut sen häiritä.
“Lähtisitkö etsimään ruokaa kanssani?” Ruusunen pyysi. Kolli ei näyttänyt asiasta tyytyväiseltä, mutta suostui. Kaksikko lähti kulkemaan kujia pitkin ja Ruusunen ottikin pian johdon.
Hän loikki eräälle kaksijalanpesälle ja katseli sitä ympäröivältä aidalta pihalle.
“Tuolla asuu kaksijalka, jolta saattaisi saada jotain herkkua”, Ruusunen ilmoitti hiljaa mumisten ja Silver vain nyökkäsi päätään ja heilautti häntäänsä. Ruusunen loikkasi pihalle ja meni varovasti sisäänkäyntiä peittävälle liikkuvalle seinälle. Hän maukui ja raapi ja paikalle tuli pian ryppyinen kaksijalka. Tämä hössötti jotain ja haki pian lihaa jostain. Ruusunen naukaisi uudelleen ja nappasi lihan. Naaras juoksi sen jälkeen täyttä vauhtia pois, ennen kuin tämä kaksijalka kerkesi tehdä enää mitään muuta.
Ruusunen viittoi hännällään merkin lähteä ja lähti kohti kotia. Kuitenkin Silver vei johdon ja vielä murahti taakseen Ruususelle merkiksi siitä, että ei ollut pitänyt siitä, miten hän oli vienyt aiemmin johdon.
Kaksikon päästyä takaisin, Ruusunen ravasi vähitellen heräilevän Kaunokin luo. Hän pysähtyi käpälät liukuen nuoren naaraan eteen ja laski lihat maahan.
“Tätä on runsaasti. Haluatko jakaa aamiaisen kanssani?” hopeanharmaa naaras ehdotti lämpimästi hymyillen.
//kaunokki?
