Ruusunen
//Kirjoittaja: Käärmis
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön pesä
Ruususen päästessä takaisin kujakissayhteisön pesälle hän huomasi muun partion saapuneen takaisin myös. Kaippa se tarkoitti, että heihin saattoi luottaa hieman enemmän. Se ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että naaras asettaisi täyden luottonsa jo heidän lavoilleen. Ei hän voinut ikinä tietää, jos joku heistä olikin katala selkäänpuukottaja, joka ei osannut arvostaa omaa johtajaansa ja paikkaansa yhteisössä. Se oli naurettavaa. Yhteisö antoi heille suojaa, rutiinia, tekemistä ja ruokaa. Mitä muuta kissa saattoikaan vaatia! Lisäksi yhteisöstä löysi paljon seuraa ja erilaisia kissoja. Ehkä he löytäisivät itselleen vaikka jonkun, josta välittää.
Ruusunen katsoi Harmoniaa, joka tuntui odottavan taasen jonkun tuloa. Hän katsoi silmät suurina uloskäynnille päin, mutta pysytteli kuitenkin mukavalla etäisyydellä siitä. Muuten odottaminen ei olisi ollut outoa, mutta kukaan hänen perheenjäsenistään ei ollut ulkosalla. Urho oli juttelemassa Lakun, Lunan ja Riemun kanssa ja Kaiho oli reunemmalla putsaamassa omaa petiään. Tämä levitti suuren epäilyksen ja huolen hopeanharmaan naaraan sisällä. Hän ei halunnut, että hänen tyttärensä sotkisi itseään muihin kissoihin jo niin nuorena. Etenkään kehenkään uudempaan jäseneen!
Nuoren valkoisen naaraan korvat heilahtivat hieman, kun sisään saapui kujapartio. Siellä oli mukana Amor emonsa Lyran kanssa sekä Kuiske Menninkäisen kanssa. Ainoat hyväksyttävät kissat joukossa olivat juurikin Lyra ja hänen poikansa. He tuntuivat olevan luotettavasta päästä. Kuitenkin Menninkäinen oli turhan jekutteleva ja hän oli silläkin hetkellä härnäämässä Kuisketta. Kuiske sen sijaan vaikutti muuten hyväkäytöksiseltä, mutta hän oli uusi tulokas, eikä Ruusunen voinut siten laskea täyttä luottoaan häneen.
Harmonia ei kuitenkaan liikkunut. Hän vain tarkkaili muita mielenkiinnolla. Hänen katseensa oli erityisen kiihkeästi sisään tulleesta partiosta, joka lähti hajoamaan sen jälkeen, kun Lyra lähti antamaan raporttia Päivänsäteelle. Mikähän mahtoi olla Harmonian mielenkiintona.
“Harmonia”, Ruusunen kutsui samalla, kun lähti tassuttamaan tytärtään kohti, vaikka tiesikin, ettei hän kuullut. Hopeinen naaras vain tykkäsi leikkiä, että hänen tyttäressään ei ollut mitään erikoista, koska ei suostunut antaa kenellekään mahdollisuutta ajatella, että hän kuuluisi hyödyttömiinkään.
Ruusunen kallisti päätään kysymyksen esittämiseksi ja Harmonia vain kohautti hieman lapojaan ja alkoi sitten tökkiä pientä kasvia, joka oli alkanut kasvamaan pienestä raosta pesän lattiassa. Oliko hän kenties ennemmin toivonut, että joku partion jäsenistä olisi tuonut hänelle jotain kasveja? Eikö hän jo ymmärtänyt, että niitä roskia ei tarvinnut tuoda sisälle!
Huokaisten Ruusunen nousi tassuilleen ja sukaisi nopeasti välittävästi tyttärensä päälakea ennen kuin lähti suuntaamaan pois. Ehkä hän voisi lähteä Urhon kanssa ulos ja jutella hieman Harmoniasta hänen kanssaan katoilla.
Ruusunen tassutti portaat ylös varovasti ja lähes pidätti hengitystään, kun suuntasi tapaamaan Päivänsädettä. Naaraalla vain oli sellaista karismaa, jota ei voinut sivuuttaa. Hän kantoi lavoillaan sellaista voimakkuutta, että oli lähes vaikeaa puhua hänelle ajattelematta, että oli mitätön johtajaan verrattuna.
“Anteeksi, Päivänsäde. Olisiko sinulla hetki aikaa?” Ruusunen naukaisi, kun nousi viimein tilaan, johon tavallisilla yhteisöläisillä ei ollut asiaa ilman hyvää syytä. Mutta tässä tapauksessa hopeinen naaras toivoi, että hänen huolensa olivat tarpeeksi hyvät siihen, että hän voisi häiritä johtajattaren oloa hieman.
Päivänsäde kääntyi katsomaan tulijaa päin. Ruusunen tunsi kuinka kylmät väreet kulkivat hänen kehonsa lävitse kohdatessaan naaraan sinisen katseen. Kuinka upea kissa saattoikaan olla, jotta hänellä oli sellainen vaikutus toisiin kissoihin!
“Kerrohan toki, ei tässä ole koko päivää aikaa”, Päivänsäde naukaisi ja sai Ruususen taas kasaamaan ajatuksensa. Hän oli tullut tänne puhumaan tyttärestään. Sen jälkeen, kun hän oli käynyt kumppaninsa kanssa ulkona ja päässyt puhumaan huolistaan Harmoniaa kohtaan, hän oli päättänyt ottaa asian hieman puheeksi myös johtajan kanssa.
“Asiani on ehkä hieman mitätön, mutta toivoisin, että en häiritse sinua tällä täysin turhaan ja haluaisin kuitenkin ottaa sen puheeksi”, Ruusunen aloitteli ja huomasi johtajan jo kovasti odottavan hänen menevän asiaan. “Tämä koskee tytärtäni, Harmoniaa. Hän on kuuro, kuten varmasti jo tiedät. En tahtoisi, että kukaan ajattelisi hänen olevan turha tämän takia, mutta on selvää, että hän on aina edes hieman vaarassa ilman kuuloaistiaan, etenkin, kun hän tuntuu harhautuvan toisinaan pienistä asioista. Toivoisin siis, että voisit harkita hänelle asemaa parantajien seurassa. Hän vaikuttaa muutenkin olevan kovin kiinnostunut niistä… rehuista tai mistä ikinä.”
//Päivi?
