Ruusunen
//Kirjoittaja: Käärmis
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön pesä
Kobran kysymys oli hyvä ja sai Ruususen ajattelemaan. Hän ei ollut täysin varma, mikä yhteisössä oli häntä ja alussa viehättänyt, mutta nyt olisi ainakin hyvä aika pohtia sitä. Hän mietti hetken katsellen tyhjyyteen ja muisteli sitä päivää, kun oli karannut ja liittynyt osaksi yhteisöä. Siitä oli niin kauan.
“En pitänyt kotikisun niin yksinkertaisesta ja pehmeästä elämästä. Halusin säpinää ja kiintoisan elämäntavan itselleni sen sijaan, että jouduin vain makaamaan kaiket päivät sisällä tekemättä yhtikäs mitään. Myös järjestelmä yhteisössä kiinnosti minua. Se miten kaikille oli tietty oma paikkansa ja miten piti pitää huolta sekä itsestään, että muista, mutta samaan aikaan et ollut vastuussa kaikesta ja kaikista. Myös se, että sen sijaan, että eläisi ulkona, erakkona, yksin, täällä sinulla on muita auttamassa, jos jotain tapahtuu etkä saata pitää huolta itsestäsi. Tietysti täällä on joitain huonoja puolia, joista kissat eivät pidä, mutta kyllä niihin nopeasti tottuu ja sitten osaa nähdä kaiken sen hyvän mitä yhteisöstä saat”, Ruusunen sepitti. Riemu näykkäisi hänen häntäänsä ja hän sihahti hieman pennulleen.
Riemu katsoi silmät suurina säikähdyksestä emoaan ja Ruusunen huokaisi. Hän katsoi pentuaan pahoillaan.
“Varovasti Riemu. On minullakin sentään tuntoaisti”, hopeanharmaa raidallinen naaras naukaisi katsoen pentuaan varoittavasti. Riemu katsoi häntä hetken alistuneena, ja sitten hänen silmänsä kirkastuivat, kun hän lähti ravaaman toiselle puolelle pesää. Ruusunen huokaisi huvittuneena katsoessaan poikansa menoa.
“Mutta mikä sai sinut harhailemaan kaksijalkalassa, jos saanen kysyä?” naaras kysäisi taas keskittyen Kobraan, joka seurasi myös Riemun tekosia.
//Kobra
