Sabrina
//Kirjoittaja: Usva123
//Erakko |
Heräsin kauniiseen auringonpaisteeseen joka lämmitti kehoani. Nousin ja venyttelin. Tunsin pistävän nälän ja päätin lähteä metsästämään. Astuin ulos pienestä pesästä jonka olin kasannut oksista ja lehdistä ison puun viereen. Heilautin häntääni ja haistelin ympäristöä. En erottanut mitään saaliin hajuja joten siirryin kauemmas pesästä. Erotin vihdoin oravan hajun kaukana pesästäni ja lähdin jäljittämään sen lähdettä. Huomasin sen olevan lähtöisin puusta joten lähdin kiipeämään sitä ylöspäin mahdollisimman hiljaa. Heilutin korviani ja kuulin oravan nakertavan tammenterhoa pienessä kolossa puussa. Kiipesin kolon tasolle eikä orava vieläkään huomannut minua. Naukasin ja katsoin kun orava alkoi etsiä reittiä pois pesästään minun ohi. Hetken aikaa katseltuani tätä koukkasin oravan kynsilläni lähemmäs minua ja purin sen niskat poikki. Lämmin veri valui hiljalleen suuhuni oravan haavoista kun kiipesin puuta pitkin takaisin maahan. Huomasin olevani niiden kissojen reviirin lähellä jotka kutsuivat itseään Kuolonklaaniksi. En ymmärtänyt heidän uskomuksiaan tai tapojaan ja sitä miksi he halusivat elää suuressa laumassa. Oli paljon helpompaa elää yksin tai perheensä kanssa. Tuota ajatellessa tulin surulliseksi oman menetetyn perheeni takia. Ravistin itseäni ja terästäydyin. Jäin puun juureen syömään oravaa. Revin tuosta paloja ja söin ne nautiskellen. Kun olin saanut syötyä oravan nuoleskelin vielä suupieleni nautinnollisesti ja nousin seisomaan. Kuulin mau’untaa läheltä ja jännitin lihakseni. Pensaikosta eteeni tupsahti kaksi kuolonklaanilaista. Vaalean harmaa kolli jolla oli valkeat tassut ja rinta sekä pienikokoinen musta kolli.
“Tunkeilia!”, harmaa kolli huudahti.
“Hän on syönyt meidän riistaa!”, toinen sanoi vihaisesti.
Sovitin ääneeni pilkallisen tyylin ja sanoin:
“Ai teidänkö riistaa? Tietääkseni reviirinne raja menee tuosta puskasta ja tämä orava minkä söin löytyi tuosta puusta”, esitin hämmentynyttä ja osoitin puuta mistä oravan sain.
“Se on tarpeeksi lähellä meidän reviiriämme. Viemme sinut päällikömme luokse.”, harmaa kolli sanoi.
“Me erakot saallistamme missä haluamme. Jos haluatte minut päällikkömme luokse, ottakaa kiinni!”, sanoin ja pinkaisin kovaan juoksuvauhtiin kohti pesääni. Juoksin puiden ohi ja juurten yli ketterästi ja vähän ennen pesääni pysähdyin tarkistamaan että kissat eivät seuranneet. Kun ketään ei näkynyt, kuulunut eikä mitään tavalisuudesta poikkeavaa hajua löytynyt astelin pesälleni ja pienelle lätäkölle. Join siitä ja katsoin kuvajastani. Turkkini oli mennyt takkuun oksista ja puskista joiden läpi olin juossut kissoja karkuun. Aloitin sukimisen uudestaan. Aurinko alkoi laskea ja kävi kerälle sammaleelle. Nukahdin nopeasti.
355 sanaa aik pieni kyl
