Salamanteri
//Kirjoittaja: Saaga
//Erakko | Klaanien lähialueet
Huokaisin. Minusta ei ollut ennen tuntunut näin… tyhjältä. Tuntui kuin olisin tutkinut joka kolkan metsässä ja olisi aika siirtyä eteenpäin uusiin seikkailuihin koska vanha tylsä kaavojen mukaan eläminen kyllästytti hirveästi. Istuin puunoksalla ja pitkä häntäni heilui allani osuen välillä puun karheaan runkoon. Hiirenkorva oli laskeutunut vihdoin keskuuteemme ja pienet silmut olivat vaihtuneet lehdiksi. Yhtäkkiä haistoin tuntemattoman kissan hajun ja astini valpastuivat. Häntäni jännittyi ja korvani nousivat pystyyn. Katseeni kohdistui mustaan kissaan, joka hiipi allani pusikossa. Hoksasin kissan vaanivan hiirtä, joka oli suoraan alapuolellani. Tein nopean valinnan ja keikahdin hallitusti alas oksalta kynnet edellä kohti hiirtä. Käpäläni läsähtivät nätisti maahan ja edessäni seisomaan noussut naaras edessäni näytti hieman vihaiselta.
“En halua ottaa saalistasi vaikka se käytännössä onkin minun”, naukaisin. Katkaisin hiireltä niskat ja ojensin sen sitten nyreälle kissalle.
“Kuka sinä olet?” kysyin sovittelevasti.
“Olen Tähtimötaivas vaikka mitä se sinulle kuuluu”, Tähtimötaivas naukui.
“Aika hassu nimi. Minä olen Salamanteri. Hauska tavata, Tähtimötaivas”, sanoin ja mittailin hyvin pienikokoista naarasta päästä kynsiin.
“Millä asialla olet metsässä? Nimesi kuulostaa aika klaanimaiselta”, sanoin. Mitä, jos naaras olikin emon klaanitoveri?
“Tulen Eloklaanista ja olemme hakemassa tukijoukkoja itsellemme, sillä Kuolonklaani ajoi meidät leiristämme parisen kuuta sitten ja epäilemme,että on tulossa suurempi taistelu”, Tähtimötaivas kertoi. Hänen ilmeestään ei voinut lukea mitään mutta nämä kissat – jotka Eloklaaniksi itseään kutsuivat – tarvitsivat selvästi apua.
“Ketä tarkkaan ottaen haette avuksenne?” kysyin, sillä jos voisin auttaa heitä auttaisin mielelläni. Vaikka emo olikin Kuolonklaanissa tarkoittiko se, että minun tarvitsisi olla heidän puolellaan?
“Meillä on nyt mukana pari kissaa kaksijalkalasta mutta lisäapu olisi kylläkin tarpeen”, naaras sanoi ja nyökyttelin.
“Voin tulla mukaanne, jos se auttaa”, sanoin. Haluaisivatkohan Black ja Jupiter tulla myös?
“Minun isäni ja veljeni asuvat myös tässä lähistöllä, haluaisitko tulla kysymään heitä mukaan?” kysyin ja katsahdin taakseni. Meidän leirimme oli niillä suunnilla.
“Olet suureksi avuksi Eloklaanille”, Tähtimötaivas sanoi ilmeettömänä. Hän vaikutti enemmänkin ärsyyntyneelle kuin kiitolliselle. Käännyin ympäri ja johdattaakseni naaraan leiriimme. Kiihdytin vauhtini juoksuun. Pian olimme leirillä ja jarrutin käpälät liukuen lumen alta paljastuneilla lehdillä.
“Tässä on meidän leirimme vien sinut nyt sisään”, sanoin ja tungin sisään pieneen leiriin. Tähtimötaivas seurasi minua luottavaisesti. Huomasin Blackin pesän lähellä.
“Black! Missä Jupiter on?” huusin veljelleni.
“Olen täällä Salamanteri”, Jupiter naukui ja pisti päänsä pesästä.
“Toin vieraan. Hänellä on meille asiaa”, sanoin innokkaasti.
//Black, Jupi, Tähtis?
