Salamanteri
//Kirjoittaja: Saaga
//Erakko | Klaanien läheinen kaksijalkala
Tassutin metsässä tuttua polkua. Tänään oli ollut sateinen päivä, mikä poikkesi kyllä muista päivistä. Hiirenkorva oli todellakin aluillaan ja kauniit pienet hiirenkorvat kasvoivat puihin pikkuhiljaa joihinkin nopeammin kuin toisiin. Lunta silti riitti maassa vaikka millä mitalla mutta se oli jo alkanut näyttämään sulamisen merkkejä. Toivoin, että hiirenkorva polkaisisi kunnolla vauhtia ja pääsisimme viherlehteen saakka nopeasti. Odotin jo sitä päivää, kun saisin kävellä puiden oksilla ilman huolia märistä tai jäisistä oksista ja siten voisin harjoittaa kiipeilytaitojani oikein urakalla. Rakastin kiipeilyä ylitse kaiken muun! Kiihdytin kävelyni miltei juoksuksi asti. Nautin metsän rauhasta ja vettä pisaroi taivaalta. Pisarat tarttuivat turkkiini, kun juoksin metsän halki. Kaatuneen puun runko lähestyi. Tiesin pystyväni loikkaamaan sen yli mutta kiihdytin silti vauhtiani vielä. Loikkasin ja toivoin, että lennähtäisin rungon yli yhtä puhtaasti kuin kuvitelmissani. Voi surku! Käpäläni jäi jumiin johonkin ja muksahdin rinta-kaula seutu edellä. Kompuroin seisomaan. Vasemmassa takajalassani tuntui viiltävä kipu ja testailin sitä hetken mutta kipu tuntui lähtevän. Tunsin helpotuksen aallon kulkevan ylitseni ja vilkaisin sitten ympärilleni. Näin puun takaa tapittavat keltaiset silmät. Luulin tunnistavani Jupiterin hiekanvärisen naaman.
“Jupiter!” naukaisin ja loikin isäni luo. Kissa hyppäsi kokonaan esiin puun takaa ja sain hämmentyä oikein todenteolla. Se ei ollutkaan Jupiter. Hänellä oli kolme tummanruskeaa raitaa selässään ja vatsassa jotain mustia läikkiä. Hänen harmaa nenänsä väpätti kiinnostuneesti. Yksi asia kissassa epäilytti – hän haisi läpikotaisin Kuolonklaanilaiselta!
“Kuka sinä olet ja miksi olet täällä, kuolonklaanilainen?” nau’uin haastavasti. Tuo Kuolonklaanin kissa oli tullut reviirinsä ulkopuolelle ja halusin palavasti tietää miksi!
//Kataja?
SuperKP-boosti käytössä
